...sano yks mun potilas mulle ihan haltioituneena. vähän nolotti. mä olen ihan tavallisen taatelintallaajan näkönen. ja vaan ihan maalaisälykäs.
mutta täytyy vaan sanoa että jos mä en muuta osaa tehdä, niin nättejä lapsia ainakin!
metrossa taas kerran käyty keskustelu:
- hei anteeksi.
- niin? (hymy)
. on vaan pakko sanoa että jumalattoman kaunis tyttö sulla.
- ööh, ai. (nolo hymy) eikö olekin?
- mitä toi täti sano?
- no että sä oot söpö.
- ai jaa. nii, mä oon prlinsessa.
- no todella oot.
vaikka tämä on toistunut jo lukuisia kertoja, ei siihen ikinä totu. mitä hittoa mä voin sanoa. no kiitos. vai että kuule, musta on typerää kategorioida ihmisiä ulkonäön perusteella... vai mitä sanois? yleensä vähän nolona hymyilee vaan ja kiittää. vaikka mitä sitä nyt toista mielipiteestä kiittämään. ja nättihän tuo pallopäinen pikkuriiviö on. nätti ku mikäki. sanottakoon se ihan suoraan. (ja onneks onkin, kun noin vaikealla luonteella tulis muuten varmaan vaikeuksia ;) )
mutta sattumankauppa on kyllä heittänyt muksuille hyvät geenit. niin naamataulujen kun älykkyydenkin osalta. esikko osasi suhteellisuusteorian ja kertolaskut jo ala-asteen alkuluokilla. ruttunaama osasi vuoden ikäsenä noin 52 eläinlajia, ja tietämys se vaan kasvaa ja lisääntyy. ne on kiinnostunut ihan ihmellisistä asioista huomaamma.
veikkaa vaan käy sääliks. poika on täysin taatelintallaaja-äitinsä näköinen*, ja mozartin kuuntelukin aloitettiin vakavissaan vaan tänään. (vaikka muru kiljas huoneeseen tullessan että "Mikä hitto täällä vinkuu?!") mutta että poikakin vois älyllään joskus loistaa, uhmaan murun hyvän maun rajoja, ja mozart vinkuu lastenhuoneessa ihan samalla tavalla kun tyttöjen vauva-aikana. ihan vaan tasapäistämisen vuoksi. että jepjep.
* tänään lähdin lenkille, ja hattua päähän vetäessä korvan kärjet jäi hatun ulkopuolelle höröttämään. ja vot! ei olis mamaa mytystä erottanut, paitsi koon puolesta. haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti