kirjeet.

muutaman mutkan kautta muistin äkkiä mun terapiakirjeet mitä olen eroahdistuksessa itselleni kirjoittanut. luin ne läpi, ja se oli aika puhdistavaa. oli kummallista palata niihin hetkiin, ja verrata sitä naista tähän nykyiseen. ja kuinka mä joka kirjeessä hoen hoitavani ensin pakolliset hommat, ja lapset raiteilleen, että sitten romahdan. sitten saan olla heikko, kun vaan ensin jaksan hoitaa nää pakolliset.

ja tein ja laitoin ja hoidin. enkä kokenut mitään voimallista romahdusta missään kohtaa. ihmeellistä. mulle se tekeminen taitaa olla terapiaa. ja sen lisäksi että lasten takia on jaksettava, ne myös ihmeellisesti auttaa jaksamaan. ja se parantava, koossapitävä, rakas arki.

mikään niissä kirjeissä, tai koko erossa ei saa mua nyt katkeraksi. kaveeraamaan en eksäni kanssa ala. musta se olis kornia pelleilyä. ei kukaan sulata ystävältään sellasta paskaa mitä olen kokenut eron aikana ja sen jälkeen. ei kukaan ystäväkään lapa kuraa sun naamaan, ja sit tule hymyilen sanomaan että ollaanhan ystäviä vielä. miksi sitten eksänkään kanssa pitäisi yrittää leikkiä kaveria tai ystävää. en ymmärrä. enkä leiki. enkä enää edes pyllistele siihen suuntaan, enkä yritä saada välejä toimimaan. edes lasten takia. kyllä aikuinen osaa soittaa ja kysyä jos haluaa jotakin. ei kukaan pizzeriastakaan soita että "anteeks, tekiskö mieles pizzaa? voisin vaikka tuua..."

eikä meitä vaan ollu tarkotettu. ei se ollut huono suhde, eikä virhe. mutta ei myöskään tarkoitettu pidemmäksi. hyvä että asiat meni näin. vaikka kirjeiden vapiseva, oksennustaan pidättävä, tärisevä uneton hermoraunio ei sitä vielä nähnytkään silloin.

kysyin murulta luuleeko se että me ollaan pitkään. sanoi luulevansa, ja uskovansa että asia on niin. mä taas haluaisin, mutta usko on heikoilla. ajan kanssa sekin varmaan vahvistuu.

ja jos ei niin ei. mulla on kyllä varasuunnitelma. jos tämä ei toimi, en ees enää ikinä yritä. olen vaan yksin, ja haen joitaki hoitoja baareista. kaippa sieltä joku peräkylänkrouvin pirkko tai pekka peesiin tarttuu, yhdeks illaks. oon jo hylännyt sen fantasian kiltistä uskovaisesta rumasta miehestä jonka kanssa tekisin vielä kymmenen lasta. emmä jaksa. sitä miestä enkä niitä mukuloita.

jos tää ei onnistu, niin mua ei ole tarkotettu mihinkään yhtä iltaa pidempään. mä alan oleen niin vanhakin jo.

pysyis vaan tuo horatio. mulla on niin hyvä olla.