marssitin esikoisen tänään vaa'alle. se on nyt ollut päälle kuukauden taas mamman sapuskoilla ja karkinsaantia on rajoitettu. neljä kiloa isän luona ansaituista joulumässingeistä on menetetty. (yhteensä siellä oli tullut kuukaudessa 8kg...)
on aika taiteilua miettiä mitä voi teinille puhua painosta ja ruoasta, ettei syökse sitä jonnekin huonon itsetunnon syövereihin. se kun on perso sapuskalle ja herkuille, ja saa mm. isovanhemmiltaan rahaa mun selän takana, ja vaikka on sovittu että hankinnoista puhutaan mun kanssa, taitaa tyttö käydä karkkipuodeissa salaa. usein.
mä terveysfasistina ja lapsen äitinä puolustan oikeuttani huomauttaa asioista ja velvollisuudesta opettaa lapselle mitä ja miten kannattaa syödä. maailmassa on vaikka mitä ihania ruokia tarjolla, mutta itse olen sitä mieltä että yhden jos toisenkin pitäisi miettiä mitä suuhunsa laittaa. jos neiti haluaa sitten aikuisena elää karkilla, sipseillä ja jäätelöllä, niin saahan se sitäkin kokeilla. sitten. nyt sen terveys ja hyvinvointi on mun vastuulla, ja asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä.
taidetaan olla vaihteeksi oikealla linjalla. löytyis nyt pysyvästi se kultainen keskitie ettei tommosta jojoilua tulisi. esikko on onneksi fiksu tyttö, vaikkei se tästä ruoka-aiheesta kauheesti välitä, on se ottanut onkeensa, kuten vaakakin näyttää.
sovittiin ettei tartte ihan karkitta yrittää ollakaan. vaan mietitään miten se karkin- ja muun epäruoan syöminen pysyiskin fiksulla tolalla. mäkin olen yrittänyt tsempata ja olla kiva. linssikeiton, ruisleivän ja terveysmurojen lisäksi olen hellinyt esikoisen makuhermoja välillä vanukkailla ja pannareilla.
ja p.s. esimerkin vuoksi olen katkaissut suklaa-addiktioni onnistuneesti.
Sulla on varmasti varsin terve suhtautuminen tuohon painonhallintaan- pitäähän 8 kilon kuukausinousuun jo puuttua. Joka paikassa kun toitetaan, että teineille ei missään nimessä saa mainita painosta mitään, mutta todellisuudessa ne kaikki teinit eivät ole anoreksiaherkkiä. Toi on tosi vaikea yhtälö- meilläkin varmasti kohta edessä, kun miehen puolelta tuota pyöreyttä on koko suvussa ja esikoiselle maistuu herkut kyllä. Karkkipäivästä pidetään kiinni, mutta pitäispä kaikki kaveritkin, yllättävän moni ostaa päivittäin irtareita.
VastaaPoistamusta tosiaan on epätervettä että syödään sitten suu soikeena kun annetaan mahdollisuuus. saa toki herkutellakin, mutta luulis että siitäkin menee maku jos karkkipäivä on jokapäivä. mutta kun ei niin vaan ole...
VastaaPoistakiitos kannustuksesta terhikki.
meillä muuten esikon ope sanoi fiksusti, että makeanhim luonnostaankin kasvaa teini-ikäisellä, ja siks jos ei halua että välitunneilta livahdetaan karkkiostoksille, kannattaa kotiin toisinaan varata jotaki makeeta. meillä homma toimii ehkä just siks kun oikeesti oon niin nipo, niin yks vanukas saa esikoisen tosi iloseks. ja varmaan sekin että olen erityisesti häntä huomioinut kaupassa käydessäni :) kyllä se on vaan niin että moni esikon luokaltakin käy usein välkällä ja koulumatkoilla karkkiaseman kautta.
huvittavinta oli kun esikoisen isän vaimoke oli valittanut ettei esikko saa kotonaan tarpeeks ruokaa kun heillä ahtaa itsensä ihan täyteen. en viitsinyt tästä edes provosoitua. kyl maar määkin söisin kaikkea mahdollista js herkkua olis kokoaika tarjolla. eikä se lapsi mikään riisitikku ole, että ravinnonsaannista pitäis ihan huolestua :)