olen rakastunut

tohon mytty-poikaseen! aina kun katon sitä, meinaa sydän räjähtää onnesta ja muista positiivisista suurista tunteista. viimepäivät oon murulle hokenut että tajuukse että tuo poika oli mun mahassa! mun mahassa. ja siitä tulee ihan ihminen. uusi, omansa.

se on niin vekkuli äijä. sillä on kaunis pää, jota se kannattelee tosi tomerasti. sen ruskea tukka on alkanut kasvaa. pienet pyörteet takaraivolla työntää untuvaiset haivenet pystyyn päälaelle, ja veikeet pyörteet otsatukassa antaa pojalle aika omaleimasen ilmeen. kevyt fiftari-look.

silmät on syvän siniset, edelleen, mutta jos niitä katsoo vähän sivusta, on niissä semmonen mudanvärinen pohja. toinen silmä on toista suurempi ja pyöreämpi, aivan kuten rutulla.ripset on silmien ulkoreunoilla pidemmät kuin sisäreunoilla, ja pojan ilme on hiukan kissamainen. ne ripset on huomiotaherättävän pitkät ja kaarevat. kulmakarvatkin on kaarevat, tummat ja hirmukauniit.

suu on pieni suppu, jota reunustaa pienet kuopat suupielissä. hymykuopat näkyy kun vekkuli hymyilee.

myttynen on alkanut hekottelemaan ääneen. höpötykset joissa on leikkiä ja liikettä on cool ja aiheuttaa hihkua ja naurua. samoin vauva"tanssi", joka pällistä nimestään huolimatta on kova hitti.

suuttuessaan poikanen muistuttaa kovasti räjähdysherkkäää siskoaan, ja jos tissin sijasta tarjotaan vaipanvaihtoa, pojan eläimellinen karjunta tärisyttää koko taloa. ruokavajeesta johtuvaa angstia lukuunottamatta poikanen on kuitenkin aika rento. viihtyy itsekseen milloin mihin se satutaan laskemaan. jos se kaipaa syliin, se märisee pienen kissan lailla ja näyttää "naamaa". ja ilahtuu koko kuuden kilon voimalla kun sen poimii takaisin syliin.

myttynen seuraa tarkasti katsella tapahtumia kotona, ja tavoittelee leluja käsin kun makaa leikkimatolla. tänään se myös löysi kätensä katseella (suulla se onkin jo löytänyt ajat sitten.). se näytti hauskalta toljottaessaan epäuskosena käsiään silmät himppasen kierossa.

nukkumaan me on vekkuli tajuttu laittaa hereisessä tilassa, josta se itse hiipuu untenmaille. luetaan tarkkaan pienet viestit (silmien ja korvien harominen), kiedotaan pötky kapaloon, tutti suuhun ja petiin unta odottamaan. sinne se nukahtaa. jos myttynen önisee, silitellään vähän otsaa, ja vot! uni tulee heti.

illalla mytty laitetaan omaan sänkyyn, josta se siirtyy mun viereen ekalle syötölle ja nukkuu aamuun asti siinä. tämä jättää meille vanhemmille illalla aikaa ja tilaa halitella, musitella ja käydä kahdelleen nukkumaan. mutta saan myös mun poikasen mun iholle nukkumaan loppuyöksi. jos myttysellä on mahavaivaa, me siirrytään yöllä sohvalle, ettei murun uni häiriinny.

pojalla alkaa olla aavistus päivärytmistä. katsellaan kuinka kauan sitä kestää.

kaikenkaikkiaan, rakkauspakkaus on ihan megasöpöli. olemukseltaan ja luonteeltaan. iso, kiltti poikanen, jossa on aavistus tulta ja tappuraa. ei häivääkään tyttöjen kimakoista itkuista tai vaativuudesta. tai ehkä se on vaan mä joka osaan aavistuksen enemmän tästä äitiyshommasta. lukea viestejä, olla stressaamatta ja olla ottamasta itseeni jos vauva itkee.

sydän on täynnä rakkautta. äimistelen omaa jaksamistani, palautumistani, ja onnea tuosta uudesta ihmisestä. alkaa tuntua että todella olen sen saanut osaksi elämääni. eikä enää tarvitse kieltäytyä kivoista asioista peläten että mun nautinto tai ilot aiheuttaa vauvan katoamisen mun elämästä. osaan jo parvekkeellakin sitä nukuttaa, ja uskon sen sieltä löytyvän unien jälkeen. raivoisana nälästä, mutta löytyypä kuitenkin ;)

rakkauteni nukkuu.