keskiviikko 3. helmikuuta 2010

muutama kilo ja muuta

eilinen "mä en näytä miltään"-valitus päättyi katkeriin kyyneliin ja murun syliin. raivostuttaa vaan kun tuntuu niin mitäänsanomattoman näköseltä muutenkin *, saatikka kun ei ole aikaa yhtään itseensä panostaa. otin omaa aikaa ja päädyin nyt tänään sitten sen ajan kanssa suihkuun, jonka jälkeen föönasin tukan ja laitoin ripsiväriä. koska olen menossa tänään lastevaatekutsuille. saa nähdä moniko muu ko. kemuissa on satsannut  ulkonäköönsä samalla intohimolla :) vähän jo ehkä hymyilyttää. eilen todella ei, vaan tuska oli suuri ja ongelma todellinen.

toinen murjotuksen aihe tuli esiin kun hyppäsin ulkonäköhuumassani vaa'alle. se on alkanut juoksemaan taas alaspäin. haluan mä raskauskiloista eroon joo, mutta viimestä viedään jo. ja imettää haluaisin tätä jättiläispoikasta kuitenkin vielä 10kk. saa nähdä mitä käy. ja alko sekin yhtäkkiä tatittaa. painan normaalisti 50kg (+/-1kg). nyt ennen raskautta painoin 52 tosin. muhkeimmillani olen ollut 64kg, synnytyksen jälkeen tasan 60, siitä sitten tiputteli viikossa tuonne 54kg asti, jossa on pysytty tähän asti. kiitos hyvän syömisen. nyt kun lopetin suklaan, on alkanut lähtemään kilo/viikko. eikä sitä gappiä pysty täyttämään ruoan syömisellä. mistäs vauvalle nyt ravintoa sitten? heti kun mussutan suklaata, alkaa vauvan vatsavaivat.... plääh.

mun suhde näihin muutamiin kiloihin on suht ongelmallinen muutenkin. se varsinainen ongelma on just tämä pieni koko. pari kiloa suuntaan tai toiseen näkyy ja tuntuu heti. ja tietäähän se miten naisella se heittelehtii herkästi tuo paino. ja kun marginaalit on pienet, niin pelivaraa ei paljoa ole...
no juu, juu. suuriapa on murheet taas. mutta ihmenarinaolo kyllä. onneksi kohta voi lähtä sinne kutsuille, jospa siellä olis jotaki lihottavaa tarjolla. toisaalta mitä hiton väliä ees jollain kiloilla on. eipä juuri mitään.

* tähän johti murun saapas-vihjailu ennenkaikkea. joskus ymmärrän hyvin mikä on läppää, joskus todella en. eilen en. mä erheessä oon lähteny aikanaan murun kanssa ekoihin kemuihin mun kissasaappaissa, ja se reppana on ehkä retkahtanu muhun luullen että mä olen joku hehkeä pimu. kiva nyt vetää päin pläsiä totuudella. mä olen vaan tällai peikko. vihjas mitä tahansa mistä saappaista tahansa.

p.s. amsterdamiin otan kyllä vaikka sit ne saappaat mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti