lauantai 27. helmikuuta 2010

kyky empatiaan

kyky empatiaan tarkoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. pidän itseäni suhteellisen empaattisena ihmisenä, mutta huomaan että joissain tilanteissa on parempi etten yritä astua sinne toisen ajatusmaailmaan ollenkaan.

kauppareissulla pari päivää takaperin, kun sain olla siellä yksin, ja omien ajatusten kanssa, karkasi ajatukseni sinne toisen asemaan. ystävän, joka taistelee oikeudesta elämäänsä sinnikästä syöpä-nimistä vastustajaa vastaan. on enemmän kuin kamalaa tässä seistä vieressä ja yrittää auttaa, kun tuntuu ettei ole sanoja, ei ole keinoja. ei ole mitään mitä voin konkreettisesti tehdä. kuunnella ehkä. olla olkapää. antaa sohvannurkka. tehdä ruokaa. mutta miltä mahtaa tuntua pienestä ihmisestä kuulla syövän uusineen? miltä tuntuu ajatus tästä elämästä luopumisesta? perheestä luopumisesta? kaiken jättämisestä? minnelienee joutumisesta?

miten ihmeessä sitä saa jalkansa liikkeelle tuomiota kuulemaan? miten nukuit yöllä? miten sait syötyä ennen lähtöä? kuulitko mitä lääkäri sanoi? tarttuiko joku sana pyörimään päähän? saitko faktoista selkoa? puristiko kauhu sun vatsaas samalla lailla kun mulla kun kuulin tästä? alkoiko sisäinen kamala vapina? oliko sun vaikea hengittää? APUA!

mulla ei ole mitään tajua eikä hajua tästä. en pysty asettumaan toisen asemaan. en halua edes yrittää. ahdistus ja tuska on liian valtaisat. tuossa kauppreissulla jo muutaman minuutin aikana. ehkä olen jopa parempi ystävä jos en edes yritä olla niin empaattinen. sääliminen ei auta ketään, ja jos yritän asettua toisen asemaan, kauhu täyttää kaiken.

kiitos jatkoajasta. kiitos uudesta mahdollisuudesta. kiitos uskosta ja toivosta. ja rakkaudesta.

jollekin oman jalan menetys on elämän suurin katastrofi. mein perheessä ja tässä lähellä se on likellä juhlaa. mahdollisuus. eilen vietettin jalan läksiäisiä. teimme murun kanssa jalanmuotoisen kakun, vaahtokarkkimassakuorrutteella. oli aika autenttinen jalka. ja maistuikin hyvälle. jätin pienelle taistelijalle "hiippakuntamme" siunauksen, pienen ikonin kaapinpäälle kun luikahdimme ulos kemuista. maanantaina soittelen työpaikalleni ja kyselen proteesiasioista. eli autan käytännön asioissa. sen osaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti