mjaa, öh, äh. (rakkautta tähän.)
no se siitä.
viime yö oli täällä aikamoisen säikäyttävä.
nyt kun lapset nukkuvat yönsä hyvin, niin mua valvottaa sit tuo suurin murunen.
käytiin sänkyyn eilen aikasin, ja kun muru nukahti, jäin valvomaan ja lukemaan dekkaria. yhtäkkiä muru rupesi jotenkin ynisemään, ja yritti tosi kovin raapia ihoaan. sitten se säntäsi pystyyn, ja ilmeisesti kävi nappaamassa allergialääkkeitä. helvettivieköön! sitten se palas takasin makkariin sellasen huohottavan hengityksen ja vapinan kanssa, ja iho täynnä paukamia, ja silmät ja huulet turvoksissa. saamarin urtikaria ja allergiat! soitin heti terveysneuvontaan (jonne jonotus kesti noin 20min! vähän nyt jotaki rotia sinnekin! toim.huom.!) ja sieltä sairaanhoitaja opasti soittamaan ambulanssin jos vähänkään epäilytyttää, tai henki tukkeutuu. kuulemma sit on vaan minuutteja aikaa ennenkun tilanne on fataali. se oli kyllä tosi huolestuneen kuulonen.
päädyin siihen ettei ampparia tarttenu kuitenkaan soittaa, kun tilanne vaikutti koko ajan jotenki stabiililta. jäin sit kuitenkin valvomaan murun hengitystä ja turvotuksia vielä tunniksi-pariksi keskellä yötä ennenkun uskalsin nukahtaa.
on tää kanssa mokomia syketreenejä keskellä yötä. eihän tälläi vanha akka nyt meinaa tämmösiä kestää. mä pystyin olemaan ihan tosi rauhallinen taas koko session ajan, ja täysin tilanteen yläpuoella. mutta kyllä vaan ajatukset ja syke vilistivätten tosi kovin kun makasin lopulta yksin siinä kuuntelemassa hengittääkö se toinen vielä vai ei.
allergiatilanne on ollut tolla tosi stabiili siitä asti kun se jäi poikulan kanssa kotiin, ja sit paukkaa tommonen megasäikäyttäjä. aamulla pohdittiin että ainua outo mitä se söi, oli kirsikkatomaatit iltasella. olis nyt helvetin tyhmää kuolla kirsikkatomaattien vuoksi. mitähän seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti