tässä yksi niistä harvoista syistä miks on ihan kiva mennä duuniin. selkäsi kun käännät niin pikkumarakatti löytyy ihme paikoista. se koittaa uuniin, pöydälle, kirjahyllyyn. sohvasta puhumattakaan. sohvalle kiipeäminen olis ihan jees, sikälimikäli sohva ei olis niin hervottoman iso, että siinä mahtuu hyvin juoksemaan. meinaan reuna tulee yllättäen vastaan, ja ilmalennot on olleet aika komeita. muru saa sen tuhannen kertaa sanoa että "sohvalla ei juosta, istutaan". ja ottaa ne slaagit mitkä "just sain kiinni"-efekti voi vanhemmalle aiheuttaa. puuh.
p.s. poika haistaa varmasti että jotakin muutosta on tulossa. ei nuku kunnolla päiväunia, ei nuku kunnolla yöunia. kun käyn lohduttamassa ja tutittamassa, on vaikutus täysin toivotun vastainen. viimeyönä muru kävi sanomassa kerran, yhden kerran, että nukutaan, ja poika vaikeni. samoin päikyille menee noin tuhannen helpommin murun kanssa. hmh.
Hih, mua niin rupes naurattamaan kun toi on söpöä. Se se kun rupesin miettimään tätä meidän poikulaa joka on myös alkanut kiipeilemään ja on niin iso että jos tekis ton uunitempun niin lähtis uuninluukku irti että poks vaan :D
VastaaPoista*reps* nään sieluni silmin miten tää tapahtuu, ja naureskelen ääneen täällä! :D
VastaaPoista