eilen illalla oli semmonen fiilis että teki mieli vetästä työviikon päätteeksi jotkut teinikännit. mulla on alkoholin kanssa semmonen positiivinen ongelma, etten saa ikinä itseäni nykästyä kunnon känniin. pari kertaa olen vahingossa joutunut humalaan asti, mutta yleensä puoliltaöin alan kiskoa hanavettä.
ja muutenkaan miten tämmönen kiltti kotiäiti nyt mitään teinikännejä vetäsisi? edes perjantain kunniaksi.
tyydyin iltalenkkiin koiran kanssa, ja kevyeeseen kahvakuulan heilutteluun. ja päälle kuuma suihku.
käperryin sitten kirjan kanssa muruni kainaloon ja käytiin unille ennen yhdeksää. tosi villiä kerrassan. tällästähän tämä on.
ensiviikonlopuksi ollaan varattu lastenvahti, siltä varalta että tekis mieli lähteä murusen kanssa nappaamaan yhdet kaupungille. saa vaan nähdä tuleeko ensinkään lähdettyä sittenkään.
työviikko meni kivasti. tykkään olla siellä, ja alkaa tuntumaan etten pois olisi ollut paria viikkoa kauempaa. vanha lepakko raahaa mulle ruokalasta kaikenmaailman eväitä, puuttuu mun alusvaatepolitiikkaan ja hössöttää muutenkin kintereillä. se kyseli myös onko puolisoni mustasukkasta sorttia, ja kerroin sen olevan, että saisin hetken rauhaa. loppuviikon vanha lepakko jännitteli josko emäntä tulee mun kintereillä töihin laittamaan sen kuriin. ja varmasti tuleekin jossei se vanha lepakko muuten rauhoitu.
kotona kaikki rauhallista. pojan reagointi mun töihinmenoon on jäänyt laimeaksi. hyvin se tuntuu mamin kanssa kotona pärjäävän. ruttunaama oli alkuviikon hakenut rajojaan. mutta loppuviikosta oli sekin jo paikkansa löytänyt.
suurena plussana koko touhussa on valmis lämmin ruoka joka mua, rasittunutta duunaria, täällä kotona odottaa joka iltapäivä. erinomaista kotiruokaa jota mun kroppa huutaa jo kotimatkan alussa. mun syömisvaikeudet on kääntyneet työn aloituksen jälkeen sairaaseen näläntunteeseen, ja nyt ruoka uppoaa loistavasti.
niinkun aiemmin epäilinkin. hyvin tää sujuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti