päivä jolloin en ihan pidä itsestäni

musta on tullut liian mukautuva. uskomatonta mutta totta.

mua raivostuttaa että muru vapaailtanaan lähtee treenaamaan.
ja mua raivostuttaa että siinä lajissa se tod.näk teloo nilkkansa ja siinä sit taas ollaan 3-9 koiralenkkiä päivässä tekevä, lastenperässä juokseva, kauppa-asiat hoitava semiyh.
ja eniten mua raivostuttaa se mahdollisuus että se jää uuteen lajiin koukkuun ja siinä sitä ollaan entistä työleskeä enemmän yh.

paska.

no mitä mä teen ärsyynnyksen ja mököttämise sijaan? häh?
no kauppareissun päälle (kertaalleen unohdettuani) pissähätäsenä ja hirveessä nälässä ja hermostuneena, kipitän kiltisti apteekkiin ostaan teippiä että voin teipata sen nilkan.

jumalavita mikä urpo mä olen. liian myöntyväinen ja kiva.

nyt se on loppu.

edit.
naisellinen temperamentti siis kateissa.  paluuta odotellaan.
ja urpo mikä urpo. rakastunut urpo ehkä...

j.k. joskus kannattaa olla rakkaudellinen ja mukava. sanoo nainen "niska-hartiahierontaa, kauneita sanoja ja rakkautta"- illan jälkeen. ;)