lapsessani asuu pieni piru.
poliisi, palokunta, sosiaalitoimi! huudan teitä apuun!
voi jösses tollai kolmivuotias osaa olla raivostuttava eliö. hermo vinkuu ja kirkuu sen käsittelyssä. ja sillä on kaikenpäälle ihan hitonmoinen pokerinaama.
eilen jonkun töllöilyn päälle se sanoi että: "anteeks vaan, mä oon syntyny tämmöseks ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään." *
mitens se hemmetti sit onnistuis?
tää päivä on ollut täynnä kirkua, raivoa, itkua, potkua huutoa ja kiinnipitotilanteita.
uskomaton temperamentti. ja mutsilla hiukka kirraa.
edelliseen postukseen voisin lisätä, että etsitäänkin vissiin luonteeltaan rauhallista lahjoittajaa, ihan joku flegmaatikko sopis hyvin. tällä meidän kaverilla ei taida ihan kaikki muumit sittenkään olla kanootissa. mähän itse meinaan olen aivan tasanen ja rauhallinen luonne, ja jostain toi raivo on pakko olla peritty.
ja tiedetään tiedetään. näitä päivä on pakko tulla joskus. eikä se tarkoita että mä olisin huono äiti, tai että lapsessa olis jotakin vikaa. tänään vaan eläminen tuon uhmis-tuhmiksen kanssa tuntuu ylitsepääsemättömän rasittavalta. koska se uhma helpottaa? 3-vuotiaana? 4-vuotiaana? ei ikinä? ...veikkaan neidin osalta tuota viimesintä vaihtoehtoa... valitettavasti. (ja poika tulee hyvää vauhtia perässä.) oooh. poliisi! palokunta! sosiaalitoimi! pelastakaa äidit!
*mistä hitosta noita lauseita sen päähän tulee?
Sun arvaus "ei ikinä" voi valitettavasti osua oikeaan. Kukaan ei kertonut mulle, että uhmaikä voikin jatkua ja muuttua jo 8-9-vuotiaana esimurrosiäksi. Vaikka kaikkien lastenhoitoohjeiden mukaan on menty, niin ei oo auttanut jäähyt tai kiristykset, uhkailut saati lahjomiset. Onneksi meillä Pikkuveli ei vaikuta omistavan samaa temperamenttia. Muuten myisin kummatkin kersat pois. Noin seitsemän vuotta kiukuttelua vetää pinnan aika kireelle.
VastaaPoistaEli sympatiaa täältä, I know what you are going through....
voi terhikki rakas! älä maalaa isompia piruja mun seinälle! ;) mä tosiaan sympatiseeraan sua, että ootki kohta kymmentä vuotta moista jaksanut...
VastaaPoistatänään neiti raivomieli veti pultit ja skitsohuudot, ja siistä syystä että hesarissa luvattiin ukkosta.
herra mun jee. nelivuotispäivän tienoilla varaan ajan kasvatusneuvolaan tai psykologille jossei tuo "hallitsemattomat tunteet" - syndrooma lievene.
No ainakin tulee sitten positiivisena yllätyksenä, jos se onkin vaan uhmaa eikä temperamenttia;)
VastaaPoistaJoo, mun olisi kyllä jo ajat sitten pitänyt ihan oikeesti varata aika jollekin perheterapeutille. En vaan saanut aikaiseksi ja nyt sitä sitten ajattelee, että on jo liian myöhäistä. Ja kun niitä raivareita tulee vaan joka toinen päivä...
Mutta toivotaan, toivotaan teille rauhoittumista!
niin, tuo positiivinen ylläri on aina kiva juttu! sitä odotellessa.
VastaaPoistaniin sitä aina tempautuu arjen mukana, eikä saa yhtä aikaa varattua. aina ajattelee että "kyllä se tästä" ja sitten miettii että "eihän se nyt niin paha temperamentiltaan olekaan" kunnes taas...
hohhoijaa.