pelastakaa äidit

lapsessani asuu pieni piru.
poliisi, palokunta, sosiaalitoimi! huudan teitä apuun!

voi jösses tollai kolmivuotias osaa olla raivostuttava eliö. hermo vinkuu ja kirkuu sen käsittelyssä. ja sillä on kaikenpäälle ihan hitonmoinen pokerinaama.
eilen jonkun töllöilyn päälle se sanoi että: "anteeks vaan, mä oon syntyny tämmöseks ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään." *

mitens se hemmetti sit onnistuis?
tää päivä on ollut täynnä kirkua, raivoa, itkua, potkua huutoa ja kiinnipitotilanteita. 

uskomaton temperamentti. ja mutsilla hiukka kirraa.

edelliseen postukseen voisin lisätä, että etsitäänkin vissiin luonteeltaan rauhallista lahjoittajaa, ihan joku flegmaatikko sopis hyvin. tällä meidän kaverilla ei taida ihan kaikki muumit sittenkään olla kanootissa. mähän  itse meinaan olen aivan tasanen ja rauhallinen luonne, ja jostain toi raivo on pakko olla peritty.

ja tiedetään tiedetään. näitä päivä on pakko tulla joskus. eikä se tarkoita että mä olisin huono äiti, tai että lapsessa olis jotakin vikaa. tänään vaan eläminen tuon uhmis-tuhmiksen kanssa tuntuu ylitsepääsemättömän rasittavalta. koska se uhma helpottaa? 3-vuotiaana? 4-vuotiaana? ei ikinä? ...veikkaan neidin osalta tuota viimesintä vaihtoehtoa... valitettavasti. (ja poika tulee hyvää vauhtia perässä.) oooh. poliisi! palokunta! sosiaalitoimi! pelastakaa äidit!

*mistä hitosta noita lauseita sen päähän tulee?