sunnuntai 29. elokuuta 2010

ihmelapset

esikko oli ollut isällään. isän naisystävä oli kysynyt miten esikolla menee, ja esikko kertonut että kiirettä pitää koulun ja treenien lisäksi kotona, koska poikuli konttaa ja kerkiää joka paikkaan.
naisystävä oli siihen todennut että jaapajaa, niinpä tietty, kun te kaikki olette niin "ihmelapsia", ainakin äitinne mielestä.

voitte vaan kuvitella äänensävyn.

vähän mua hymyilytti. jotkut ne ei vaan tajua kaivavansa itselleen entistä syvempää sontahautaa pilkkaavilla kommenteilla. varsinkaan jos et muutenkaan ole ihan parhaassa huudossa teinin silmissä, niin koitapa ivata sen äitiä/sisaruksia niin annat vaan itsestäsi entistä typerämmän kuvan.

joo, o. mä olen erittäin ylpeä mun lapsista. en mä kyllä tuolla kylillä erityisesti mainosta niiden ainutlaatuisuutta ja lesoile niiden erinomaisilla taidoilla. (täällä vaan ;) ) toisten silmissä ne on varmaan ihan tavallisia naperoita, mutta kyllä, mulle ne on maailman mainioimpia ihmelapsia. liikunnallisesti lahjakkaita, sanavalmiita, äänekkäitä, iloisia, haastavia, hauskoja, kauniita, maailman rakkaita.

2 kommenttia:

  1. Mä luulen että jokainen äiti on omista lapsistaan sitä mieltä että ne on täydellisiä ja parahaita maailmassa yms. Tottakai, munkin lapset on maailman ihanimmat lapset! :)

    VastaaPoista
  2. musta se on vaan nimenomaan luonnollista. toki noi on olleet varhain liikkeellä, ja puhuneet aikaisin. mutta juurikaan en ole kyseistä naikkosta muutamaan vuoteen nähnyt. (sattuneista syistä.) niin en ole edes ihmelapsillani päässyt sille mitenkään lesoilemaan ;)

    siinä on vaan kanssa yks emäntä, jolla olis ehkä hiukka kasvamista. ja kun ikää on noin nelkyt, niin luulis että osais olla asiallinen. mutkun ei niin ei.

    VastaaPoista