sen lisäksi että mulla murun kanssa kohtaa henkilökemiat ihan uskomattomalla tasolla, mua järettömästi riemastuttaa se että:
- kun meen keittiöön, liesi ja tasot kiiltelee puhtauttaan.
- pyykit peseytyy suht itsekseen ja on aseteltu naruille ja telineille värisävyjen mukaisessa järjestyksessä.
- joku muukin yrittää hyssytellä unissaan karjuvaa poikulia keskellä yötä.
- joku nipottaa teinin kotiintuloista ja myöhästymisistä.
- joku muukin luttaa ruttunaamaa, kiljuttaa ja naurattaa sitä.
- joku muukin nauttii pienistä asioista. ilkamoi naapurin pensaasta varastetuille ruusuille, nauttii kaksinkeskeisistä kylpyhetkistä niiden ruusjen terälehdissä. sanoo aina nukkumaanmennessä että rakastaa. halaa. pussaa. silittää. painautuu vasten. huolehtii olenko soittanut klinikalle mein vauvansiementen kohtalosta. jättelee kotiin romanttisia pikkusia lappusia...
tiedän, olen onnekas.
ja tiedän, olen onnekas myös sen puoleen että osaan todella arvostaa tätä nyt kun se on tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti