maanantai 9. elokuuta 2010

tasan ei käy onnenlahjat

kreetta onkeli kirjoitti tämän aamun hesarissa lasten synttäritrendistä, megasynttäreistä ja lastenkutsujen kilpavarustelusta. varsinaisen typerää mustakin, meille on riittänyt, ja tulee riittämään ne perinteiset kermakakkukutsut joiden perään kreetta kolumnissaan huuteli.

toisesta asiasta josta hän tekstissään mainitsi, oli äitien- ja isäinpäivät, ja niiden vietto päiväkodissa. isäin- tai äitienpäivän juhlistaminen päiväkodissa on kuulemma epäreilua, koska joillain lapsilla ei äitiä tai isää ole. että siinä naulakoilla kun ydinperhe hiissailee, niin muille voi tulla paha mieli.

njaa-a.

harvalla enää onkaan se ydinperheidylli. sikstoiseen se on vaan niin että tasan ei käy onnenlahjat. toisilla ei ole isää, toisilla ei äitiä. toisilla ei mummia, toisilla ei koiraa. olisko sitten niin että pitäis kieltää myös isovanhempien bondautumisaamupäivät, joita mein päiväkodissa vietetään? tai että ruttu ei saa viedä koiran tai sisarusten kuvia päiväkotiin, koska joku jolla ei semmoisia ole, voisi pahoittaa mielensä? mua ylipäänsä ärsyttää curling-vanhemmuus (anteeks tosi tökerö muotisana), siis se että lakastaan kaikki ikävä ja huono lapsen edestä, silotellaan tie, varotaan pahaa mieltä ja negatiivisia tunteita. niin ja sitten kummastellaan, jos ei lapsi ihan pärjää ryhmätilanteissa, elämässä tai se vaatii että kaikki pitää saada kun muillakin on.

mun lapsilla ei ole isää. ei nyt eikä ikinä, luulen. psykologi sanoi että noin 4-5 vuotiaana lapsi alkaa kysellä asiasta. luulin että on hyvälti aikaa pohtia miten asia neitille sitten esitellään. ruttu aloitti kyselyt 1,5 vuotiaana.
- sulla on tämmönen perhe. on olemassa erilaisia perheitä. yksi mamma, kaksi mammaa, isä, kaksi isää. ja joku asuu mummonsa luona. ja joku vaikka tätinsä.
- sulla ei ole isää. yksi setä on antanut mammalle vauvansiemeniä, koska vauvan tekemiseen tarvitaan mies ja nainen.
- me ei tunneta sitä lahjoittajaa. selkeesti ollut kiltti kun on antanut vaan lääkärille ne siemenet, ja komeakin mahtaa olla koska sä oot noin söpö.

ja niihin ekoihin "miks tolla on isä ja mulla ei?"-kysymyksiin oon vastannut että sulla sattuu oleen tällänen mamma joka rakastaa naista, ja siksi sulla voi olla mami, ei isää.

näillä on menty, ja tyytyväisiä tilanteeseen tuntuu olevan lapsikin.

tarhassa meillä kysyttiin etukäteen mitä tehdään isäinpäivän kanssa. pontsit siitä sinne. ukille, tai enolle tai kaverin isille sai ruttu tehdä kortin valintansa mukaan. en tajua miksi muilta pitäisi kieltää isäinpäivä sen perusteella että rutulla ei isää ole. voisinhan vaatia myös pet shoppien kieltämistä. tai... tai ehkä wesc:in huppareiden koska muilla näitä on, mun mukuloilla ei.

2 kommenttia:

  1. Ihania asioita kirjottelet ja hyvin mainitset tästä isäasiasta. Meillä tilanne on siinä mielessä sama, että lapsellani ei ole isää. Tosin hän sai alkunsa perinteisesti, mutta ero tuli jo raskausaikana. Sitä voi olla himpun verran vaikeampi selittää, mutta on mahtava lukea (ja ottaa oppia) kuinka luontevasti sinä asiaan suhtaudut. TAjusin että eihän meidänkään asiasta tarvii numeroa tehdä. Toisilla on isä, toisillä kaksi äitiä, toisillä yks äiti ja niin edelleen. Just näin. helpotti. Kiitos :)))

    VastaaPoista
  2. kiitos kommentistasi.
    musta asia on aika pitkälti niin kun sen lapselle esittää. ja kun tasan ei ole nallekarkit käyneet kenenkään osalta elämässä, aina jollakulla toisella voi olla asiat hienommin ja paremmin. mutta aina on asioita joihin vaan ei voi vaikuttaa.

    mä olen paljon miettinyt sitä, että mitä jos isäasia kuitenkin tulee merkitykselliseksi lapselle. ja se traumatisoituu pahasti mun valinnoista. sit mun pitää vaan ottaa se vastuu ja antaa lapsen vaikka vihata mua, koska minä se olen hänet tänne isättömänäkin halunnut.

    hed.hoitoklinikan viisas psykologi tähän sanoi että silloinkin kannattaa muistaa, että jos lapsi on vaan sitä laatua että vetää porot nokkaan, voi syy olla isättömyys, tai vaikka se että en ostanut sitä wesc:in hupparia ja pilasin sitten sillä sen lapsuuden :)

    riippuu niin lapsen laadusta mitä elämästä sitten tulee, mutta nyt hellästi voi töniä "oikeeseen" suuntaan ja auttaa riemuitsemaan siitä mitä meillä tässä tänään on.

    tutustunkin sun blogiin tarkemmin kunhan tässä joudan...

    VastaaPoista