käytiin eilen futaamassa murun kanssa. (tai mun osuus on ehkä varsinaista jalkapöllöilyä niinkun yleensäkin.) pelaajia ei meinannut tarpeeksi piisata, niin murukin pääsi mun joukkueen mukaan hikiselle kentälle. mun osalta peli meni tosi kivasti. ja tein ihan loistosuorituksia muutamaan otteeseen, mutta mun panos ei todella riitä voittoon asti. mutta itsetyytyväinen olin pelin jälkeen, mun muutamat leiskautukset oli vaan niin hyviä ja hienoja. ja olin myös hikinen, todella, koska sekä kentälle että vaihtoaitioon paistoi aurinko satakympillä. ja uupunut. ja koville otti yhtäkkinen urheilu kuukauden tauon jälkeen.
kotimatkalla autossa muru sanoi mun näyttävän joltakin keijukaiselta siellä kentällä kun pikkusine raajoineni koikin sinne ja tänne. whaaaaaaaaaaaat?! meinasin tikahtua vesihuikkaani. mähän olen aika miehekäskroppainen ja skrode naiseksi. luulen mä. muru väittää että mulla on joku ihmeellinen kehonkuvanhäiriö. että kun nään itseni bulgarialaisena kuulantyöntäjänä. leveäharteisena, miehekkäänä tyyppinä. mitä kuulemma en ole. vahva ja sitkeä kuulemma olen, mutta muuten hyvinkin pieni ja naisellinen. whaaaaaaaaaat? kukas ihme se mua peilistä sitten aina kurkistaa? ja uloslähtiessä ahdistaa miehekkäine olemuksineen ja leveine harteineen? se outo miesnainen? karulla tavalla ehkä kaukaisesti kauniskin, mutta jotensakin outo näky.
yritin googelista katsoa mikä ihmeen kehonkuvahäiriö se mua vaivaava olis nimeltään, mutta ei oikein haku tuottanut tulosta. anorektikoillahan on niin että ne näkee itsensä todellisuutta lihavampana. noin 20% ainakin. mitens sitten jos näkee itsensä todellista lihaksikkaampana ja miehekkäämpänä? jopa niin että kokee mekossa näyttävänsä transvestiitiltä? ja pyytää kampaajaa tukkaa leikatessa tekemään niin naistellista jälkeä ettei naaman miesmäiset piirteet korostu liikaa. (kampaajakin taisi siinäkohtaa vähän tyrskähdellä, miksihän?)
emmätajua.
en koe asian olevan mulle ongelma, mutta siinäkohtaa kun mun äijämäisyyttä vähätellään, oon hiukan ymmälläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti