valvotettuaan yöllä mua (ja koko ruokakuntaa) puoltoista tuntia, ja herättyään varttiavaille seitsemän sikahilpeenä, ja alettuaan kiukuttelemaan ja unistelemaan jo puol ysiltä aamulla, poikuli nukkuu nyt ekoja päikkäreitään.
en ole oikein tajunnut mistä näitä huutoöitä toisinaan tulee, mutta alan hahmottaa että tuolla peellä olis asian kanssa jotaki tekemistä. jos torttua tuuppaa yöllä, kiljuu kundi apinan lailla pedissään pitkin yötä. tiriseen, narisee, natisee, ja yhtäkkiä puhkeaa raivoon joka vaatii huolenpidollisia toimenpiteitä, ja nämä x miljoona.
no se hyvä puoli tässä semivalvotussa yössä mun kannalta on, että nyt ei kovinkaan väsytä. mulla on paremmin nukuttujen öiden jälkeen alkanu olemaan aamukoomaa, - kiukkua ja muita äärettömän väsymyksen oireita. on tää äidin kroppa ihmeellisesti suunniteltu, sanon mä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti