murun kanssa ollaan suht yksimielisiä kaikesta. pari asiaa on nyt keskustelun alla. tietty mä olen oikeessa, mutta kuinka saan murun ymmärtämään sen? *wirn*
poika:
hyppii sohvilla, kiipeää tuoleille, uuniin, tunkeutuu kuivuriin.
minä: en kiinnitä huomiota. en kieltele. jos putoaa, niin oppiipa jotakin. kuivurissa ei ole musta vaarallista istuskella alkuunkaan, siis kun se ei ole päällä. uunikin tuntuu kuumana ärsyttävältä käteen, ei järjellä varustettu mukula sitä kuumana ronklaa. kiellän pysäyttämällä, sanomalla että riittää, ja äärimmäisenä keinona laitan sen pinnikseen toviksi rauhoittumaan.
muru: kieltää, varottelee, pelkää että poika satuttaa, ärsyyntyy.(mä pelkään että EI!:ltä menee teho kun sitä sadasti päivässä hokee.)
ruttu:
käy päiväkodissa 3pvää/vko.
minä: haluan ottaa sen kesäkuun alussa pois koko kesäksi. koska heinäkuun joutuisi varahoitoon, ja elokuussa uuteen päiväkotiin. se oikeasti sekoaa varahoidosta, luulen. (ainakin viimekesänä, itkeskeli jäädessä ja oli muutenkin vaikeeta.) olen kaupannut ruttua jo kivoille aikuisille lomailemaan heinäkuussa, ettei tartte kotona hömöttää.
muru: ajattelee että rutun olis syytä reipastua, ja se on jo neljä. epäilee että viimekesän katastrofi ei varmaan toistu. luulee että ruttu tarvitsee ikäistensä seuraa myös kesällä, ja nauttii kun saa touhuta tuttujen lasten kanssa, vaikka aikuiset hoidossa olis vieraita.
näistä keskustellaan.
r oli postannut facebookiin artikkelin jossa tiedettiin että perheissä joissa isä osallistuu lastenhoitoon, on enemmän riitoja. olikse niin?
me ei näistä riidellä kylläkään, mutta keskustellaan aika usein.
tottakai mä olen omasta mielestä oikeessa, mutta mitä sanoo muut?
Meidän huushollista terveisiä (keskusteltiin siis asiasta), että ollaan pojan tapauksessa ehdottomasti sun kannalla, mutta rutun tapauksessa kuppi kallistuu sun murun puolelle ja että tyllerön täytyisi reipastua. Tietenki tosi vaikeaa sanoa, kun ei ole tavannut koko lasta. :)
VastaaPoistaMutta jos ajattelee, että pojan suhteen kasvatusajatuksena on "opi ite ja reipastu" niin eikö samaa kannattais soveltaa sitten ruttuun? :)
Olipa jännä tuo juttu, jos pitää paikkansa, että olisi tutkittu isän osallistumisen lisäävän riitoja. Laitatko linkin juttuun, jos sattuu löytymään? Minä jotenkin ajattelisin, että asian laita on ihan päinvastoin!
VastaaPoistaMoi, joo oli se niin. Täytyy kaivella jos löydän sen fb:stä jostain. Mä ymmärsin sen niin, että riitoja tuli, koska molemmat vanhemmat oli aktiivisia lastensa hoidossa ja taustat, katsantokannat jne joutui oikeesti "tulilinjalle". Jos toinen määrää ja päättää kaikesta ja toisella on passiivinen sivustakatsojan osa ja toisaalta ei kunnollista kontaktia lapsiin, vaan esim. uppoutuu töihinsä ja tekee lasten kanssa mitä toinen määrää, niin sitten asiat rullasi.
VastaaPoistaMä en kyllä oikeastaan tajua miten, siis esim. arkipäivän tasolla, voisin olla riitelemättä, jos toinen ei tajuaisi tätä jakaa. Koska olen kontrollifriikki, mun on joskus vaikea jakaa ja haluaisin päättää kaikesta eli mun kanssa saa kyllä olla aika ronski ja aktiivinen, jos meinaa noista muruista osansa saada :)
Mun mielestä lapset ei tarvi reipastamista. Tai siis et se ei oikein käy riittäväksi perusteluksi tuolle. Ja mun mielestä kaikenikäisten lasten on ihana saada olla kotona (ei tosin ainoona tekemisenä), musta siitä ei voi olla mitään haittaa. Musta ylipäätään kaikkien ei tartte olla erityisesti reippaita, varsinkaan lasten tosi pieninä, kuten nelivuotiaina.
Mun mielestä varahoitopaikat on niin rankka rasti lapselle, että en sanoisi sinne ilomielin menemistä reipastumiseksi. Jos miettii ihan aikuisenkin kohdalla, että pitäs mennä kuukaudeksi tekemään duuniaan uusien työkaverien ja pomojen kanssa, uuteen paikkaan, niin kyllä olis pala kurkussa monella.
VastaaPoistaVarmasti se menis kuitenki hyvin. Mut jos on vaihtoehto ni sitten en kyllä kannata varahoitoja.
Mä ymmärrän kyllä että jos molemmat osallistuu, se lisää ristiriitoja. Mut on ihan tyhmää jos sen takia oikeasti riidellään enemmän.... Mut sanoisin, että kyllä mä hulluksi tulisin jos joku muukin vaatettaisi lapsia, tai jos pitäisi oikeasti keskustella aiheesta minkävärinen-kevättakki-ostetaan. Tuollaiset jutut on parempi olla vain toisen harteilla :))
Mun mielestä sohvilla ei hypitä ja kuivuri ei ole istumista varten. Ei turvallisuuden takia, vaan ylipäätään.
kiitos kommenteista! :)
VastaaPoistamä pohdin tein kirjotuksia, ja me pähkäillään edelleen kohti kompromissia. mulla tosiaan on noin 15 vuoden minäittekasvattajatausta, joten oppimista mulla todellakin on vielä...
rutulle varattiin nyt mahdollisuus kesähoitoon niinkun muru toivoi, eli en merkannut niitä lomaviikoiksi, mutta epäilen että koska nyt suht varmalla ne siirtyvät samaan päiväkotiin syksyllä, ruttu on heinäkuunkin kotosalla, kavereiden kanssa pihalla, sukuloimassa tärkeiden aikuisten kanssa. mutta jos jotakin tulee ihmeellistä, niin se pääsee hoitoon kuitenkin.
mä olen muuten monessa asiassa ihan sikanipo, mutta sohvilla, sängyissä ja lätäköissä saa hyppiä, koska se oli lapsena itsestä ihan kivintä. miksi kieltää moista, jos se ei ole vaarallista? ihan tava vuoksi? hmh, ei. toki sohvilla ei hypitä esmes jos on vieraita, senhän nää tajuaa toki. (pojan kohdalla ongelma on enemmänkin sohvaLTA hyppiminen ;)) kuivuriin menostakaan ei musta ole haittaa. ja kun sitä ei koko ajan kiellä, menee pojalla touhusta ihan maku. miks ihmeessä tunkea piiloon jos kukaan ei tule noutamaan eikä huomiota tipu? :) ei mikskään. mut niin kauan kun joku kieltää ja tulee kiskomaan ulos, niin niin kauan se on kiva leikki :)
Kompromissit on hyviä :)
VastaaPoistaMeilläkin on aina saanut hyppiä sohvilla, sängyssä jne, kun ei vaan mikään sisäinen ääni sanonut, miksi se pitäisi kieltää. Toki muut huomioon ottaen ja muualla kuin kotona kunkin paikan sääntöjen mukaan. Meillähän on kotona tää kuuluisa temppuratakin, eli sohvalta tukevan Artekin pöydän (ei mun makuun mut kuuluu taloon) kautta lämpöpatterille ja sieltä sen edessä olevan nojatuolin selkänojalle ja sieltä leiskautus joko alas nojatuoliin ja tai lattialle, joka on siis täyskivilattia. Ikinä koskaan oo mitään sattunu (ois toki voinut, mut on tietty valvottukin) ja motorisissa taidoissa löytyy. Tekee hyvää pienikokoisille ja perusluonteeltaan aroille tytöille, ettei ketteryydessä(kin) häviä.
Varahoito on ihan varmasti liian rankka tapa reipastua:( Ei 4veen tartte olla vielä liian reipas ja rohkea kaikessa.
VastaaPoista