esikoinen oppi lukemaan vajaa nelivuotiaana*. musta se oli aika oiva temppu, mutta periaatteessa ei lapsen niin aikaisin tarvitse oppia lukemaan. silloin lasta on vaikeampi suojella turhalta informaatiotulvalta.
ruttu ei taida paljoa sisarestaan jäädä moisen taidon oppimisen saralla.
eilen kirjastoreissulla pohdin ottaako lapselle kirjain-kirjoja. mitä jos se hokaa yhtäkkiä lukemisen jalon taidon? ja sitten saan taas miettiä miten iltiksen lööppejä selittelen.
toisessa vaakakupissa painaa se lapsen kiinnostus, ja se herkkyyskausi. se että kirjaimet on kivoja, että niiden tajuamisesta ja yhdistämisestä saa kiksejä ja oppimisen riemua.
otin kirjat lainaan sitten. lukekoot mokoma, jos haluaa.
kaksi iltaa on ruttunaama istuskellut sohvalla, ja tutkinut kirjoja, ilmotellut mikä sana alkaa milläkin kirjaimella. kirjottelin sille kokeeksi muutamia sanoja. kyllä se niitä tunnistaa. yhdistelee tavuja.
hmmmm. kohta ollaan ehkä siinä elämäntilanteessa että mulla on kaksi lukutaitoista tyttöä. jotenkin huisia kuitenkin. toisaalta olen itse oppinut lukemaan nelivuotiaana, että kai se vaan on jossain geeneissä ohjelmoituna sekin sitten.
* esikkokaan ei tajunnut alkuun ollenkaan että osaa lukea. se kiljui vaan ettei osaa lukea, ei osaa, ei osaa. kun lukeminen on jotakin muuta kun sitä että laittaa kirjaimia peräkkäin. luuli että kouluun mennessä joku pyhän hengen kaltainen ilmestys täyttää sen pään, ja yhtäkkiä se ymmärtää kaikki maailman tekstit ja kirjat. että se on lukemista se.
Mun pikkusisko viisivuotiaana väitti pitkään, ettei osaa lukea, että voisi vaivihkaa lukea olan yli tekstiviestejä ja nettikeskusteluja ja vähän kaikkea; "en mää osaa lukea niin mää voin ihan hyvin seistä tässä, hee hee"... Mutta kyllähän me kaikki tiedettiin että kyllä se osaa :DD
VastaaPoistaMinkälaisia kirjainkirjoja siis tarkoitat? Meillä sama meininki ja samoin kahden vaiheilla keikun. Erona se, että meillä kaikki kirjaimet, jotka tytöt näkee, on eri aakkosia, paitsi siis meidän omat kirjat. I tossa kerran sanoi, että tahtoisi seurata silmillä tekstiä, kun luetaan ääneen, mutta aika harvassa kirjassa on suuraakkosia.
VastaaPoistaMä opin itse aikanaan lukemaan lähikaupan kylttiä tuijottamalla. Se sattui olemaan Valintatalo, ja yhtenä päivänä kauppareissulla olin äidille ilmoittanut, että kaupan nimessä on varmaan tullut virhe, kun siinä on kaksi kertaa peräkkäin "ta".
Mietin siis, millaisia kirjoja hankkisin. Olis kiva kuulla, mitä te lainasitte.