minä sain eilen omaa aikaa. jonka käytin stockalla hullutellessa.
vähän mä siellä hullaannuinkin, sillä, ostin lapsille leluja.
siis ostin. siis leluja.
siis rutulle petsoppeja. siis minä. rutulle petsoppeja.
ja pojalle kauko-ohjattavan auton. siis kauko-ohjattavan. kaksivuotiaalle. kyllä! minä sen tein!
kerran se kirpas ku järki lähti. (ei älkää suotta pelätkö. ei tämä ole lopullista, eikä tule tavaksi. synttärien/joulun korvilla oon se kamala lahjoja kontrolloiva diktaattoriäiti jälleen.) mutta voi sitä onnenhuutoa ja riemunkiljuntaa mikä piiperoista läksi kotona krääsällä rällätessä. kyllä kannatti! kerran elämässä edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti