häh?

oon tässä puhunut muutamia tunteja terapiapuheluita viimeaikoina.
sain kuulla hämmästyttävän asian siitä ettei mun paras ystävä ehkä kerro mulle kaikkea, koska on varuillaan mun suorasanaisuuden kanssa. kun saatan sanoa asioita joita toinen ei ehlä halua kuulla.
häh?
voi apua.

pitäskö tässä iässä opetella pitämään suuta soukemmalla?

toisessa puhelussa muutama asia pisti mun korvaan ihan toisella tasolla.
yhtäkkiä mä olenkin aivan hereillä.

olen miettinyt tosi kovin mitä tässä maailmassa oikein on menossa. tuntuu etten ymmärrä mitään.
yhtäkkiä ehkä ymmärränkin.

hmm.
kerron kun saan vahvistusta omaan heränneeseen tietoisuuteeni. jos en ole sitä ennen vaihtanut hiippakuntaa koska kroppani meni aivan ylikierroksille tästä tietoisuudesta.

emmä sit nukukaan ensyönä. puuh.