keskiviikko 12. lokakuuta 2011

aini

aini. muru kävi katsomassa asuntoa. kivenheiton päässä lasten päiväkodista. ja tästä vanhasta asunnosta myös.
ihan kiva, kuulemma. samankokoinen kun tämä. kiva ja kohtuullinen vuokra, johon vesimaksu sisältyy.

laitoin firmaan viestin että ollaan kiinnostuneita. paperit tulee loppuviikossa postissa.
vähän asiaa hoitaneen tätin mailit haiskahtaa petokselle. niin hoonoa soomea ei ton kokosessa asunnonvälitysfirmassa voida työntekijältä sallia. en ainakaan minä sallisi. enkä oikeen voi uskoa että mun yks säälipuhelu antais meille asunoon näin helpolla.
saas kattoa mitä ylläriä paperista löytyy.

pistän mutsini kääntää viimesenkin kiven siinä selvitystyössä (itsellä ei nyt riitä paukut, eikä ehkä suhteetkaan, toisin kun sillä.), ettei mukafirmalaiset sit katoa esim. takuuvuokran kanssa siperiaan, niinkun kuumentuneilla vuokra-asuntomarkkinoilla on ruukannut joillekin reppanoille käymään. ja sit me seisotaan väärät avaimet kädessä jonkun väärän asunnon oven takana muuttokuorminemme. sitä ei vaan mun kaltaselle ihmiselle pääse vahingossa käymään. mutsini on nimittäin mua vielä päättäväisempi, jos mahdollista.

pessimisti ei pety, ja
varmassa vara parempi.
ja sillei. (missähän käänteessä musta on tullu näin hemmetin epäluuloinen?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti