ruttunaama ja leijonapoika on olleet koko viikonlopun hoidossa. l-tädin kanssa oli puhe että ovat yön tai kaksi. riippuen miltä meistä tuntuu. eilen ronskina ilmoitin ällälle että perhepoliittisella päätöksellä saavat toisenkin yön olla, jos l-täti ja hänen puolisonsa jaksavat. ja jaksoihan ne.
poiketen edellisistä hoitokerroista, mua ei ahdistanut kuin kerran. mietin kertaalleen että mitäs jos ruttu saa urtikariaa ja vakavia allergiaoireita, tai jos pojan ihmellinen vesikello poskesta leviää. en antanut ajatusten juosta minnekään, enkä edes murulle sanonut mitä mietin. rauhoitin itseäni sillä että l työskentelee lasten kanssa, osaa soittaa mulle jos on jotakin ihmeellistä, ja tajuaa jopa ambulanssin soittaa jos ei lapsilla henki kulje. hyvä minä! näin mä kehityn. ei turhia pelkotiloja, tai valtaa niille.
nukuin aamulla puol kasiin. tuntui hienolta.
muutenkin hoitosetti tuli hyvään saumaan. mun fyysisen kunnon osalta, mun henkisen kunnon osalta ja mein parisuhteen osalta. on ollut hienoa olla kaksin, jutella, kylpeä, lenkkeillä ja käydä kaupungilla yhdessä. mä oon saanut lepoa, ihoa, rakkautta ja ennenkaikkea ruokaa.
menee tovi toipua tästä setistä, mutta nyt tiedän todella missä mun rajat kulkee, vielä kun oppis niitä kunnioittamaan. puuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti