joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea.
suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
sylissä
poika istuu hetken sylissä.
heiluttelee pieniä varpaitaan.
pitää mun peukusta kiinni. nojautuu vasten.
se tuoksuu hyvälle. puhtaalle, pienelle, meille.
sen hiuksen tuntuu untuvalta mun kasvoja vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti