naisen kanssa

on taas viimeviikon aikana korostuneet nää lesbosuhteen plussat ja miinukset.

yhtenä päivänä kun lähdin töihin, niin bussikorttia laukusta kaivaessa löysin rakkauskirjeen. se oli jotakin niin kaunista, että kävin itkemään bussissa. että toinen voikin olla niin huomaavainen ja romanttinen. nainen jos kuka tietää imartelun ja kehumisen merkityksen parisuhteessa.

toinen ihanuus on ruoanlaittotaito. se toki ei ole kaikissa naisissa sisäänrakennettuna, mutta omassa mallissani kyllä. oi kyllä! mielettömän hyvää arkiruokaa odottamassa ja pöytä katettuna kun tulen kotiin. mun sydämen sytkytystä lisää myös uuttera emännyys kaikkinensa. pyykkäys, perussiistiminen.

lapsista nainen huolehtii hyvin. se tajuaa mitä tehdä, ja osaa olla empaattinen.

flunssasta huolimatta se yrittää hoitaa omat hommansa täällä. miesmäisesti ei suostu ottamaan hoivaa vastaan, mutta miehistä se poikkeaa siinä, ettei se heti lämmön noustessa kömmi petiin odottamaan kuoloa. (näin olen kuullut että miehet tekee...)

naisen kosketus on omaa luokkaansa. sitä en käy tässä enempää avaamaan. meillä varmaan on erityisiä kemioita kaiken muun mätsäävän päälle, mutta tajuttomalta tuntuu. aina vaan.

ja ulkoisestihan nainen vaan nyt viehättää silmää. pyöreät lihakset, peppu, reidet, selän mutka, rinnat, sileä niska, ruskeat silmät, pehmeät huulet, nilkan luut. mmmm.

ja ne miinukset. ne on liitännäisiä tavalla tai toisella siihen yhteen asiaan.
perhanan pms.
se on sitä kun toinen on äkänen ja kiroilee keittiövälineillekin "ilman syytä".
se on sitä kun toiseen ei voi koskea tekemättä väärin. kaikkialle sattuu, ärsyttää. vaatteetkin tuntuu päällä hankalalta.
se on sitä kun täällä asuu "perkeleen rakit".
se on sitä kun tuntuu että lapset huutaa koko ajan.
se on sitä kun toisen kehut ja kivat sanat tuntuu vittuilulta.
parhaimmillaan tätä on 2 pv kuukaudessa, samaan aikaan. pahimmillaan vuorotellen, viikonverran per naamari, peräkkäin.
puuh. onneksi on oltu jo niin pitkään yhdessä että tälle voi jo kohta alkaa nauraa. mut ei just nyt.