vois luulla että alkaa ottaa päähän.
ensin hajos vessanpönttö.
sitten hajos autosta kässäri.
sitten hajos koko auto.
sit korjattiin auto, sit korjattiin kässäri.
sit hajos imuri.
sit hajos kässäri.
eikä vessanpönttöön löydy varaosia.
sit koirilla on karvanlähtöaika. (eikä sitä imuria ole käytössä.)
sit lapset sai yrjötaudin lomalla.
sit bami veti turvat, ja etuhammas lohkesi.
mutta ei.
mun hermo näyttää palanneen tuttuun moodiinsa. mikään ei vtuta liikaa eikä hermoa yhtään riivi.
harmittaa toki rahanmeno, mutta tätähän tää elämä on.
ainahan se on niin että kun tarpeelliset tavarat käy hajoilemaan, ne hajoilee urakalla.
sit vaan uusia hankkimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti