yks osa sitä rumuutta on tää tukkakriisi.
siis ei siinä että se näyttää yleismuodoltaan noin niinku harakanpesältä, ja on siisteimmillään takkuun tupeerattuna, mutta että kun värityskin on mitä sattuu. just yks työkaveri sitä hipelti ja hihitti että kun "sulla on nii kaunis tukka", mutta paskat, sanon. sokeahan se on.
jos värjään tummaksi, alta kasvaa vaaleaa, jos värjään vaaleaksi, alta kasvaa tummaa. tummaksi värjätessä siitä tulee punainen. tai jos koitan keskiruskeaa, siitä tulee tumma.
tuhma, tuhma tukka!
niin kauan kun en tiedä mitä hittoa sille voi tehdä, kuljen ihan ylpeänä tämä variksenpesä päässäni. ja ihan pottuillakseni en tee sille mitään. (tosin jos sulla on joku loistava idea, niin mieluusti kuulisin. muru ei kyllä anna mun leikata siiliä siitä, vaikka tahtoisin.)
kauhukseni huomasin rutun tukkaa laittaessa että sillä raasulla alkaa oleen ihan samanlainen hörötin se tukka. voimakkaat pyörteet tunkee ponihännän vinoon, ja lyhyempiä hiuksia pörröttää ulos kampauksesta milloin mihinki ilman suuntaan. no sukuvika jossei tukka siliä. ihan tervettä vissiin opettaa sit tytöllekin, että variksenpesä päässä on ihan hyvä. tai enemmänkin. hieno kerrassaan.
Jos värjäät sen ruskeaksi, sitä tulee tumma. Muuta kasvaako silloinkin vaaleata alta?
VastaaPoistakyllä. siis aina menee liian tummaksi, vaaleaksi tai punaiseksi. ja sit kasvaa jotaki muuta alta :/ emmätajua.
VastaaPoistasiis mulla on sen verran punasta pigmenttiä että se vääristää k.a.i.k.k.i värit, vaikka yrittäisin valita lähelle omaa sävyä, ja vaikka värinpoiston jälkeen.
eikä siis koske vaan kotivärjäystä, vaan kampaamossakin ihan on kampaajan suusta kuultu "hupsista" kun väri on vähän muuta kun ajateltiin.
no, olkoon. harakanpesä. ;)