joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
mä oon nii lähiö
kyllä. eukko on kolkytjarisat ja tältä se näyttää.
ei siinä.
sain murulta romanttisesti vaatelahjuksia.
fenchurchin pipon ja paidan. ja tähänhän tyyliin ne sopii oivasti.
että onneks emäntä ei ainakaan toivo mun pukeutuvan muullalailla. ja sehän on se joka merkitsee.
mulle.
en vaan tiedä missävaiheessa mä muutun pukeutumiseltani aikuiseksi.
pitääksmun ees?
vähänaikaa sit viel tommoi pieruverkkarit oli muotia.
mut ei vissiin enää.
tää oli nii hyvä!
löydä vieras tyylisi! kiitos taas katja.
niinku mun mutsi tähän sanois, kaikilla on tyylinsä. toisilla se vaan on perseessä. kuten mulla.
jep!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti