sunnuntai 5. syyskuuta 2010

muistan. ja ymmärrän.

- menkat alkoivat sellasella rytinällä ja kivulla että muistin yhtäkkiä tosi selkeesti miltä keskenmeno tuntui. sekä fyysisesti että henkisesti.
- ystävän ero myös muistutti mulle kuinka kovin toinen ihminen pystyy toista satuttamaan.

- nyt muistan myös miksi itsensä hemmottelu ja hyvittely on tärkeää.
- muistan myös miten kivalta tuntuu kun täällä käy vieraita.
- ja kuinka tärkeää on puhua myös itseä painavista asioista. rauhallisella hetkellä. samalla taas ymmärrän kuinka kannustava, empaattinen ja ymmärtäväinen muru on, kunhan osaan asiat asioina esittää.

- luulen ymmärtäväni miltä tuntuu vähempi temparamenttisistä ihmisistä. niiden elo ja olo. käyttämässäni kemiallisessa kävelykepissä on kevyt tunteita latistava sivuvaikutus. on ollut hassua viettää muutama päivä normaalia tylsämielisempänä ja ilman räiskyviä tunteita. katsella vaan maailmaan rauhoittavan spektrin läpi. laimeeta, mutta myös mielenkiintoista.
- muistan miltä tuntuu nukkua hyvin ja miten tärkeätä rentouttava uni on.

- muistan miksi pidän syksystä. se tuoksuu hyvälle, näyttää kivalle ja kirpakat aamut on musta aivan ihania.

- muistan kuinka pieni poikani on vastikään ollut.
- ymmärrän, taas kerran, miten nopeasti lapset kasvavat isoiksi ihmisiksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti