pari kemiallisesti nukuttua yötä takana. sikeetä, rentouttavaa unta. vielä pari samanlaista niin oonkin taas ihan tykkikunnossa.
lopetin imetyksen edellämainitusta syystä. poika on tänään yhdeksän kuukautta.
toivottavasti kukaan muu kuin L ei lukenut eilistä postausta. kun piti olla tekemättä mitään, niin johan mä taas touhusin kun anoppikokelas kävi kylässä. imuroin, pyyhin pölyt, leivoin pinaattipannaria, leivoin omenapiirakkaa, siivosin keittiön, käytin himpulat puistossa, kävin kaupassa, lenkitin koiraa, aloitin virkkaamaan pipoa ruttunaamalle, söin ekaa kertaa pariin päivään.
illalla sitten hyvällä omallatunnolla kietouduin rakkausyrttipeiton alle murun kainaloon sohvannurkkaan.siinä oli lämmintä ja turvallista. helppo nukahtaa.
kukaan ei itkenyt yöllä. (vai itkikö? ei mielikuvaa...) kukaan ei vaeltanut yöllä. (vai vaelsiko? ei mielikuvaa...) kukaan ei valvonut yöllä.
pari yöllistä hyvää unta vielä tähän päälle, niin oon entiselläni. eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti