joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
sunnuntaimussut
aamu alkaa kuudelta. eipä haittaa näitä kirkkaita simmukoita ja veikeitä naamoja silmätkään ristissä tuijotella...
muru ei muuten näe samaa näköä näissä kahdessa. mä näen, ihan selkeesti.
joidenkin mielestä esikko on ihan mun näkönen. musta enempi isänsä.
esikossa ja rutussa ei juuri musta ole samaa näköä.
joidenkin mielestä ruttu on aivan mun näköinen. murusta ei sekään.
poikulin ja mun yhdennäkösyyttä ei kiistä kukaan. esikon kanssa sitä yhdistää silmienväri.
mä olen kapealanteinen ja leveäharteinen.
esikko persjalkainen.
ruttu vanttera emäntä.
poikuli ruikuli.
hassusti erilaisia, kuitenkin samanlaisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mitkä ripset tuolla teidän hurmuripojalla:o
VastaaPoistaIhania lapsia selvästi:)
VastaaPoistaMitkä silmät molemmilla, oih!
VastaaPoistaeikö olekin! ne on veikeitä tyyppejä, ja musta älysöpöjä! (luin just vauvalehdestä artikkelin missä vanhemmat kertoi kuinka omat lapset näytti omasta mielestä niin sööteiltä pieninä, ja sit kun katteli niitten vauvakuvia myöhemmin, niin ei ne nyt niin söpiksiä ollutkaan. joku "äitiysjuttu" ja liittyy kiintymyksen luomiseen kai. hahaha)
VastaaPoistano juu.
ja kuulema räpsyttimet on multa perityt mokomat! o_O meikällä on käynyt tsägä geenijonossa, ja näköjään periytän tätä silmiä hivelevää ominaisuutta eteenpäin ;)jei!