olin se minä

tai oltiin ne me.

me oltiin ne jotka lähti lyhyellä varoajalla rimpsalle.
me oltiin ne jotka pääsi metroa korvaavalla bussilla ilmatteeksi keskustaan koska kuskin lipunmyyntikone oli rikki.
me oltiin ne jotka joi kaisaniemen puistossa suihkulähteellä lonkeroa ja puhui rakkaudesta ja elämästä. kauan.

me oltiin ne joiden viereen poliisit pysähtyi ja kysyi papereita.
me oltiin ne joiden paperit nähtyään polisiien naamat levisi. saatii juoda lonkerot rauhassa loppuun. "jotain 16-17" sanoi poliisi kun kysyttiin paljonko luulivat ikää olevan että voidaan facebookissa lesota.

me oltiin ne jotka jonotti jenny woohon muiden teinin näkösten joukossa.
me oltiin ne jotka oli jennyssä ekaa kertaa, ja aika eksyksissä. ja me oltiin ne jotka ei siitä paikasta kovin paljoa vaikuttunut. musiikki oli kelpoa.

me oltiin ne jotka sai makuulooshin, ja jotka makas siellä kattomassa murun puhelimesta pojan vauvavideoita ja nauramassa ittensä kipeiksi poikulin kaljulle päälle, vauvanaamalle ja hassuille eleille.
me oltiin ne jotka joi yhdessä karpalolonkeroa ja pussaili.
ja me oltiin ne jotka tamppas kenkiä tanssilattialla suht koko illan videoiden jälkeen, ja pussaili ja halaili kauheasti.


mä olin se joka näki yhden kanssabloggaajan tanssimassa siinä mein looshin edessä.
mä olin se joka ei raatsinut mennä sanomaan "moimätiiänsut,tiiätsäkukamäolen?"

mä olin se joka meni yksin vessaan ja jonka yks tumma mies sulki pelottavasti sinne oven taa. kahdesti. lukko oli rikki ja setä "halus auttaa". mä säikähin.

mä olin se jota joku urpo päätti (taas vaihteeksi) lääppiä takapuolesta.
ja mä olin se joka suututti murun estämällä sitä juttelemasta ko. tyypin kanssa.
ja lopuksi se olin minä joka halusin kotiin.

ja olin se minä joka oli taas maailman onnellisin nukahtaessaan oman suojeluhullun kiukkupyllyn viereen, kainaloon ja ympärille.

*huoh, rakkaus*