tunti edellisestä postauksesta.
olen rauhoittunut. en kirkunut, en purrut mitään.
kaipa mä tuolle yhdelle paskiaiselle vielä puhun, ja pussaankin. ehkä huomenna jo.
laitan saappaat jalkaan, lähden koiran kanssa ulos.
se on kaunis koira.
toivoisin että se olis jo vanha ja rauhallinen. (ja sitten kun se on, toivoisin että se olis vielä nuori ja hassu.)
sen voimakas kuono nuuskii ilmaa. maata. tassut kastuu ruohikolla.
pidän sitä irti. ei se mene minnekään.
tai jos menee, huudan perkele niin että mummot tippuu ikkunoista kyyläämästä, ja koira tulee takaisin.
koira tassuttaa edellä.
sataa.
kävelen rauhallisesti, nuuhkin itsekin ilmaa, kuuntelen lähiön ääniä.
naksautan suulla.
koira ottaa katsekontaktin. tulee luo. lähdetään samaan suuntaan. kotiin.
se on rauhallinen. nätti. kiva. rapsutan sitä korvan takaa.
sisällä en jaksa kuivata sen tassuja. laitan sen pyyhkeelle makaamaan.
"mene nukkumaan" sanon. se menee.
lastenhuoneesta kuuluu pamahtavat jalat. vanha pinnasänky valittaa. poika kääntyilee, önisee. jatkaa unia.
mua väsyttää. haluaisin murun kainaloon. en uskalla mennä etten herätä.
otan viltin ja suklaata sohvannurkkaan. aion nukahtaa tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti