eilen illalla nukkumaan käydessä syyllisyydentunne meinasi murskata mut. aamulla sylihoitoa vaativa pikkupiiperoinen oli aika urhea ja hyvällä päällä. "ei tähän jalkaan ees satu enää." oli aamun ensimmäinen kommentti. kaipa tämä tästä. ei se vieläkään kävele, ja haava karmii, mutta potilaan itsen fillis kun on hyvä, mäkin pärjään :)
kirjoitan muuten punaiseen muistikirjaani murulle niin monta plussaa että tulee sivut aivan täyteen. se osasi rauhoitella ruttunaaman kivun hetkillä, sekä mut kun aloin hajoilemaan. teki ruokaa ja komenti syömään. torui liian pientä ruoka-annosta. se lähti mein kanssa lääkäriin. piteli siellä ruttunaamaa kuin omaansa (sehän onkin sen oma! jee!). komenti mut ulos rtg-huoneesta, koska suojeluhulluna sädettää mielummin itsensä kuin mut. kotona auttoi ruttunaaman jalan huuhtelussa. ja kun lapset oli saatu unille, sain erittäin romanttisia lahjuksia lisää. (alusvaatteita ja hierontalahjakortin (selkä-, jalka-,selkä-,jalka noin x 10!)) sitten se paljasti iltasuunnitelman sen osion mikä jäi toteutumatta. mein omalle kalliolle se olis mut fillarilla kyytsännyt, rakkausyrttipeitto ja pullo viiniä mukana. siellä oltais tsiigailtu auringonlaskua hiishiis ja syöty romanttisia eväitä. ei yhtään haittaa että jäi toteutumatta (vs. se että saatiin rutun jalka hoitoon) , musta ihminen joka pystyy suunnittelemaan jotakin noin romanttista, ja haluaa mun kanssa tollasia romanttisia juttuja tehdä, on täysi lottovoitto mulle! illalla sain vielä hellyyttä ahdistuksen poistoon, ja muru oli mun nukahdettua rasvannut mun tatskankin.
ooh, toinen äitipuolikkaani. romanttinen hömppä. suojeluhullu. ja vastuunkantaja. huolenpitäjä. jännittävä jukuripää. söpöliini nappisilmä. mun rakas.
kyllä kelpaa tommosen kanssa tätä sirkusta pyörittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti