ruttu ja sienet

on ihana omata suorasananen kolmivuotias (kohta nelivuotias). ja maailmaan niin avoimesti tutustuva ihmettelijä.

oon nieleskelly naurua pari kertaa kun pikkuneiti kommentoi maailmaa, ja etenkin ihmisiä suorasukaseen tyyliinsä. yks naispuolinen denso näytti rutun mielestä ihan rölliltä. se spekuloi bussissa kovaan ääneen sitä naisrölliä ja mitä se kaupungissa tekee, ja haluukohan se pelotella lapsia. [mun hyssyttelyistä huolimatta...]
toisella kertaa se ihmetteli kovaan ääneen tarhakaverin mummon ikää, kun se mummo oli naamasta niin kurttuinen ja ryppyinen.

hurraa. ei ihan vielä ole mennyt perille mun opetukset siitä että ihmisten ulkonäköä koskevat kommentit kannattaa tehdä kuiskaten suoraan mun korvaan, tai mieluusti kun kyseenomainen ihminen ei olis enää paikalla. no, harjottelua vaatii, ja kovaa pokkaa multa.

neiti näppärä on tällähetkellä äärettömän kiinnostunut sienistä. kauimmin mukana henganneet varmaan tietääkin että oon ollu huomaavinani siinä kevyitä aspergerpiirteitä aiemmin, kun se on ollut niin hyvä puhumaan pienestä pitäen, ja antanut mulle osviittaa siitä mitä esim. noin vuotiaan sielunmaailmaan oikeesti kuuluu. (se kun on suht salattua yleensä aikuisilta, koska lapsen puheentuotto ei ole vielä semmosella asteella että sais selkeen kuvan sen mielenliikkeistä.) noh, siis sillä vaan oli niin tarkka ja yksityiskohtanen muisti (pystyi mm. siinä yhden vuoden korvilla nimeämään yli 50 eri eläintä), että epäilin ettei se ole ihan normaalia. mutta kaipa se vaan on normaali.

nyt taas sieni-into lyö sellasiin sfääreihin että mua huvittaa. neidin tarttis saada ihan sienikirja, että voidaan nimetä kaikkia metsästä löytyneitä ihanuuksia. siitä on pöyristyttävää mun köyhänlainen tieto sienilajikkeista. lastenohjelmassakin oli sienikirja, miksei meillä ole. miksen mä tee ruuaksi sieniä, kun mm. voitatti on hyvä ruokasieni. kärpässientä ei saa syödä, mutta muita punasia saa. ja keltavahvero on parasta, mistäs niitä löytäis. ja sit jos voisin piirrellä sille erilaisia sieniä, se ei kyllä ole varma onko sillä sellasia tussivärejä että niistä saa aidon näkösiä, mutta... huoh, ei se kai auta kun hakea kirjastosta sienikirja, että pääsee ruttunaaman kanssa samalle aaltopituudelle. sit me luetaan, piirretään, väritetään ja etsitään sieniä.

ollaan menossa la pienelle luontoretkelle. jospa yhden voitatin ees löytäisin (tunnistaisin) ja sen voisin sille paistaa. loppuiskohan into? vai nousis taas uusii sfääreihin?

neiti sienitieteilijä ja haaparouskut. [luulen]