"meille" tulee vauva. höh. se on joku hiton vakiintunut sanaliitto varmaan. olen nyt harjoitellut asian sanomista ääneen. ja joka kerta kun tuo lause pääsee mun suusta, alkaa vituttaa. "meille tulee.." meille? kelle meille??? en sit kehtaa käydä korjaamaan että "mulle tulee... MULLE!"
ihme asiasta sit kerää hernettä nenään. ei se auta kun harjoitella.
mulle tulee vauva. mä olen raskaana. juu. ihan yksin. uskon pärjääväni. muutama ihminen jolle olen kertonut on ollut vähän moodilla -"ai kiva". kun saa onnitellakin. ja mulle olis nyt tärkeetä että asiaa vähän hypetettäis, ja oltais ylpeitä, ja kannustettais. koska, mähän olen yksin, mä odotan yksin. mä tod.näk. synnytän yksin, ja hoidan koliikit ja yöt yksin. ja näin olen halunnut. ja olen mielissäni ja iloinen.
ei nyt tietenkään sillä että mun hyvinvointi olis kiinni muiden sanomisista, mutta silti, jos luet tätä, ja tulee puheeksi, niin sano "hienoa! sä oot sellanen että pärjäät, ja olen ilonen sun puolesta!". kiitos.
p.s. työparilleni kerroin raskaudesta tänään. kun satuttiin pitkästä aikaa rauhalliseen paikkaan kahden. se otti kiinni kädestä, katsoi silmiin ja sanoi vilpittömästi "onnea". tuli tositositosi hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti