ma, ti, ke, to, pe, la, su.
jumankekka! saako jo ruveta stressaamaan? mihin hemmettiin nää päivät menee?
olen yrittänyt kirjottaa jo pariin otteeseen töihin lähdön aiheuttamista ajatuksista, mutta ei tule mitään. ei ole ajatuksia siihen liittyen.
ei oikein pelota mikään. ahdistaa hiukka jättää poikulia kotiin ja mennä itse pois. uskon että muru pärjää ja niillä menee hyvin täällä, mutta se oma itsellisyys ja kuinka saa himpuloiden kanssa olla sitten iltaisin, surettaa valmiiksi.
työni on kivaa, ja koko työyhteisö mahtava, muistikuvieni mukaan. työuraa mulla on allekirjoittamani sopimuksen mukaan vielä 36 vuotta jäljellä, että ehtiihän sitä paahtaa siellä. ja stessittä nyt sinne aion mennä alkuun. pomon kanssa on sovittu että voin ottaa lyhyemmät viikot tai päivät jos tarvetta ilmenee. mutta katotaan miten koko souvi lähtee käyntiin.
hassua on myös ajatella että mun rytmi 2vko yh - 1vko parisuhdetta, muuttuu parisuhteelliseksi perhe-elämäksi kokonaan. saa nähdä miten siitä selvitään. mä luulen että on tosi kiva jakaa vähän vastuuta, oppia olemaan työssäkävijä, ja murulle tekee ehdottoman hyvää päästä usean vuoden yörytmittelystä päivärytmiin. enkä vähiten odota yhteisiä nukkumaanmenoja, omaa aikaa kaksin iltasin... hiis! ehkä mulle on joskus ruoka valmiina kun tulen.
hyvä tästä tulee kun oikein asennoituu.
nyt rauhassa vaan ti, ke, to, pe, la, su. nautiskelua, omaan tahtiin ja sillai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti