leijona, yksivuotta

on kuulema lottovoitto syntyä suomeen, mut ei vissiin tähän perheeseen, jos pojan synttäriaamua katsoo. jätin pullomaidon pois aamusta, ja leijonapoika oli asiasta aika vihainen... jos sen karjumista yhtään oikein osasin tulkita.

synttärilahjaksi se sai uuden hienon nokkamukinkin, mutta ei sitä juurikaan osaa arvostaa. on se isoksi kasvaminen kovaa.

aamumaito on sille ollut semmonen juttu että jos se ei sekunnissa ole kuumana nokan edessä kun herra herää, niin karjuminen ja teutarointi on jotain ennen näkemätöntä. jospa aamut hiukan rauhottuis, ja maidon toivominen aamuviiden jälkeen loppuis, kun sitä ei tule ollenkaan. iso poika osaa juoda jo nokkamukistakin, mutta sepä vasta on tylsää hommaa.

nyt raasuli tekee vielä hampaita, joten ekaa synttäriä on vietetty kilarien merkeissä. tän päivän se on ollut samanlainen kun vauvana, eli lohduttelu tai sylittely ei kelpaa ensinkään. se työntää, repii, tönii ja karjuu. panadol ei tunnu auttavan hammaskipuun. ja mistä tiedän ettei se ole pulloraivoa? no siitä että eilen oli vielä tavallinen pullopäivä, ja meno aivan samanmoista.

aion nyt tilata sille sen meripihkakorun, vaikka muru pitää sitä täytenä humpuukina, mutta jos mä siihen uskon, niin luotan myös että se helpottaa tuota hammastelua.

pojallahan on nyt ruhtinaalliset 4 hammasta, joista tuo neljäs on vastikään tullut ikenestä läpi, ja aika ison huudon ja vaivan kanssa. öisin se on joikhannut vaan hieman, mutta koska 12h yöunet on suht normi, olen heti arvannut mistä kenkä puristaa jo ekahuudolla, ja olen tuutannut sille kipulääkettä. ihme kyllä, yöllä se tehoaa hyvin. päivällä samalla tökötillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta. tuntemattomia on hampaidentekijöiden tiet.

poika on muuten kaikkiaan aika vekkuli. en ole ennen nähnyt moista vilkkusilmää lasten joukossa. sillä on aina pilkettä silmäkulmassa, ja jotenkin velmu ilme naamalla. se on tosi huumorintajunen tyyppi, ja leikkii esim. kukkuu-leikkejä aina kun mahdollista. myös "pahanteossa" se on tosi usein, ja jos kukaan ei huomaa sen menevän pesukoneelle taikka repimään pyykkejä kaapista, se kiljumalla ilmottaa että "tulkaas kattoon mitä teen", ja kun sitä kieltää, on se varsinaisen hauska juttu.

jahtaus- ja hippaleikit, ja kaikki ylösalasin kiepautukset ja pyörittelyt  sekä heittelyt on edelleen hottia.

halailu- ja pussailutaidot on hallussa. leijona on myös saanut lisänimen "matonhalaaja", koska välillä kesken leikkien on pää painettava mattoon ja sanottava hempeellä äänellä "aaaaa".

muutamia sanoja käyttää aktiivisesti.
"anna anna nam nam"
" kakka"
äärettömän huvittavaa on, että se sanoo mulle ja murulle molemmille "äithii!" kun se haluaa syliin. meitä äideiksi täällä ei kukaan juuri kutsu, joten suht sisäänrakennettu sana ilmeisesti tuo suomalaislapsilla mahtaa olla.  sillä taitaa olla aika laaja sanavarasto, mutta harvoin se kertoo mitä osaa. usein se yhtäkkiä hihkasee jonkun uuden jutun, joka sitten jää toviksi taas unholaan. pojan suusta on kuultu "hamphaat" kun se nappasi hammasharjan, kiukkuinen "avaa!" kun serkun uunissa olikin lapsilukko, "kiitti" kun antoi lelun mulle,  "kko" (eli suukko) kun olin menossa ovesta. myös mammaa se on joskus itkun seasta mun perään huutanut.

"ai tämmönen mammanpoika" sanoi mummi sille, kun olis vähänaikaa mummin sylissä pitänyt olla että mamma saa sapuskat lautaselle. ei meinaan onnistunut. ihan samanlainen mamis kun ruttunaama, totesi mummi. yhdistävänä tekijänä näen noissa nuorimmissa myös tuon kovan temperamentin ja sen silmien pilkkeen. (ruttunaamalla on nykyään tapana mennä bussissa vähän kauemmas istumaan ja vinkkailla silmää mulle kun katon mitä se puuhaa.) hauskoja nuo tanskalaiset! täytyy vielä mainita että sen tekonauru oikeessa kohtaa saa sen kuulostaa siltä, että sillä olis oikeesti tosi hyvä huumorintaju. se oli ollut murun mukana treeneissä ja tytöt kun oli siellä keskenään naureskelleet, pikku-ukko oli kävellyt niiden joukossa hieman kumarassa, kädet selän takana ja hörähdellyt mukana. mahtoi olla näky!

poikamaista leijonassa on kiinnostus kaikkeen pörisevään. on hauska huomata, että vaikka mitään autojuttuja tai -hehkutusta ei olla sille tuputettu, kääntyy pää aina autojen, metrojen ja traktorien perään. jos omia autojaan tai traktoria se täällä työntää, on sen kurkusta lähtevä murina oikeen asiantuntevaa. "rrrrrr-prrrr-rrr".

ykköset ja kakkoset se tekee vessaan niinkun isojen poikien kuuluukin. sapuskat se halutessaan lusikoi itse naamariin.

reipas poika, hieno poika, mä sitä usein kehunkin.

musta on valtavan ihana katsoa vierestä sitä rakkauden määrää mitä se murulle ja siskoilleen jakaa. jo pelkällä olemassaolollaan se saa noista mun muista rakkaista esille ihania piirteitä, hellyyttä ja huolenpitoa, mutta myös leijona itse omalla käytöksellään osoittaa kuinka tärkeitä nää ihmiset sille on.

siihen mitä mä itse tunnen tuota pikkumiestä kohtaan, en jaksa edes alkaa tilittämään. sitä sentimentaalista soopaa ei jaksa kukaan lukea. itseäkin vaan myöhemmin nolottais moinen siirappi. lyhyestä virsi kaunis, sanois mummo. tuo poika on mun elämä.