siis ei voi muuta sanoa kun että pidän itseäni korkeassa arvossa. mä olen niin viisas ja fiksu. en mitenkään kirjanoppinut mensalainen, mutta arkijärkeä piisaa.
mä niin hehkun itsetyytyväisyyttä tänä aamuna että ei rajaa.
mä eilen illalla menin nukkumaan heti kahdeksan jälkeen. en ees viitsinyt yrittää mitään relationshittiä enää, vaan priorisoin itseni etusijalle, ja voi kun se olikin kymppiveto!
meinaan, kun kolmelta yöllä mun sängyn vieressä seisoi pieni henkilö, joka valitti nähneensä pahoja unia, ja hengitti todella raskaasti, oli ajatukseni heti kristallinkirkas, ja jaksaminen kohdallaan. laryngiittiperhanahan se lasta vaivasi, ei niinkään pahat unet. hyvin jaksoin kannella nelivuotiasta peittokääröä pihalla tunnin verran. tarjosin jäätelöä, nukutin sitä pystyasennossa mun sylissä.
ja neljän jälkeen kun kohtaus meni ohi, aloitti pienempi sumusireeni aamuhuutonsa. tutiteltuani pojan muutamaan otteeseen, mietin keittäiskö jo kahvit kun hesarikin oli jo tullut, mutta päädyin sänkyyni pötköttelemään. hereiskiukkuinen muru siinä unisena huokaili ja mutisi ja painui kylkeen kiinni. aika hiis. kuuteen saakka siinä pötköttelin ja fiilistelin omaa älyäni, ihania lapsiani ja hömppää emäntääni. kunnes herra pikkuherra vaati päästä aamupuuhiin.
mä siis luotin intuitiooni ja kävin ajoissa nukkumaan, ja sieltä se tauti tuli rutulle niinkun olin ounastellut. onneksi oli jaksava ja hellä mama hyvässä hoitovireessä yöllä. pohdin tosi kovin mitä tehdä, jos sairaalaan lähtö tulee. mietin jo poikulin pukemista, ja taksin tilaamista, ja aamulla vasta muistin että lapsillahan on nyt kaksi vanhempaa. tietty voin herättää sen toisen viemään rutun autolla klinikalle. jee! superia!
nyt lastenohjelmia katseleva hyeena haukahtelee enää toisinaan. pidän kuitenkin suunnitelmissa unimatin kanssa tapaamisen taas iltakahdeksalta, kun ei ikinä tiedä mitä seuraava yö tuo tullessaan.
Hyvähyvä sä!
VastaaPoistaTuli tosta mieleen, että silloin, kun omat oli vauvoja, pystyin nukkumaan ihan milloin ja miten vain ja aina se uni oli ns. kotiin päin eli virkisti ja teki hyvää, vaikka vain pieni pätkä. Enkä juuri valitellut vähä- ja katkounisuutta, ei se ollut niin iso juttu.
Mutta nyt jos yrittäisin mennä klo 20 nukkumaan niin nukkuisin vartin ja valvoisin sit sen jälkeen aamupuolelle. Tai jos nukun "väärään aikaan" sen yli neljä tuntia putkeen, olen seuraavana päivänä poissa pelistä migreenin kourissa. Hemmetti, jos menen illalla nukkumaan ennen klo 23:30 niin herään takuuvarmasti viimeistään puolen tunnin päästä ja valvoskelen pari tuntia potien sellasta suden hetken ahdistusta, ettei mitään rajaa.
Mä en siis todellakaan pysty koskaan olemaan se kaukaa viisas, joka meni aikaisin sänkyyn. Normistikin valvon aina klo 00:30 asti ja kitkuttelen hiukkasen liian vähillä unilla. Kotona lapset onneks herättää säännöllisesti, niin migreenin vaaraa ei ole :) Ja sitten jos jotain valvomista tai muuta yöllistä draamaa esiintyy, niin en ole koskaan parhaassa kuosissa sitä hoitelemaan.
R
voih. kuulostaa kurjalta, että liika uni kostautuu päänsärkynä :( osteopaattini sanoi että hyvä aika mennä nukkumaan olis tossa seiskan pintaan. silloin elimistö on kaikkein valmiimpana unille, ja siinä kun saa rauhotuttua, niin elimistö herää kun hyväksi katsoo... tiedä häntä kun en ole päässyt kokeilemaan. vielä.
VastaaPoista