villit yöt, jatkuu...

uh, olispa muuta kirjotettavaa, mutta ei ni ei.

ilta oli kiva. tehtiin lasten kanssa pizzaa, katottiin leffaa ja syötiin karkkia. muru oli 30h valvottuaan mennyt nukkumaan iltapäivällä. mä kömmin kympiltä sänkyyn.

ruttu heräsi yhdeltätoista hinkumaan ja köhimään. puoliltaöin heräsi muru. havahduin kun se mistään mitään tietämättä selitti ruttunaamalle että yöllä ei voi vaellella pitkin asuntoa. muru oli napannut mun vaivalla hyvään hengitysasentoon pystyyn tukemani rutun sohvalta kantoon kohti omaa sänkyä. puutuin asiaan kun rutun hinkuminen taas alkoi.

pitäskö tätä auttaa jotenki hengittämään? kysyi pöllämystynyt muruseni kun nappasin rutun siltä itselleni. - njaa. mitäpä luulet?

ruttu viltin sisään ja ulos, lähdin minä. (emmätajua mikä muakin vaivaa? jos toinen on kuitenki hereillä, nii ei tule sit mieleen painua itse petiin ja antaa toisen hoitaa nää ramppaamiset?)
kaksi ulkoilureissua ja annos jäätelöä laukaisi alkamassa olleen laryngiitin taas.

esikoinen oli myös vaellellut yöllä etsimässä särkylääkettä. muru ei ollut nukkunut keskiyöstä lähtien silmäystäkään. oli katsellut leffoja, ulkoiluttanut koiria ja juonut kahvia. ja aamulla läksi sitten töihin.

puh huijaa. rauhottuis nää yöt nyt. tätä työnkiertoa on murulla jäljellä kaksi työvuoroa. sitten viikko vapaata, sitten yksi työnkierto, ja sit se on loppuloppu. kun vaan jaksais tän setin nyt. sekä se että minä.

jos mä toivon ainoostaan että muru sais nukuttua, ja ettei laryngiittioireilu tartu poikaan, niin onko se liikaa vaadittu? mitä? häh? riittäis nää villit yöpuuhat näiltäosin. jotaki uutta, kuule elämä, meille nyt pliis...