palautetta ja paskaa

vaikka mulla on periaatteena että jos ei ole positiivista sanottavaa, ole hiljaa, niin joku pohja se on munkin paskasangossa.

oon muutaman päivän tuuminut kuinka mun eksällä on pokkaa moittia mua itsekkääksi, ja päädyin lähettämään sille mailia itsekkyyden olemuksesta. tosin psykologikin eron jälkeen sanoi että mahtanut olla narsistinen tyyppi, joten tuskin palaute tefloniin tarttuu edes. mutta olenpa sanottavani sanonut. murukin on ihmetellyt (ja muutama ystävä kenelle olen asiasta puhunut) kuinka jaksan joustaa ja ymmärtää, muka lapsen edun nimissä. silmäni aukesivat itsekkyysmoitteen jälkeisissä aatoksissa. lapsen etu my ass. nyt saa todella loppua pelleily lapsen suhteen. joko sitä otetaan, tai ei oteta. joku suunnitelma ja roti pitää lapsen tapaamisissa olla, ja jos ei siihen pysty ja muut asiat elämässä tulee ensin, olkoon se niin. ei voi parin päivän varoitusajalla ajatella ettei perheellä ole omia tekemisiä, ja hypätään niinkuin eräälle sopii. tai että kahdesta joulupäivästä vietetään molemmat siellä eräällä, koska muuten niillä eräillä saattaa olla tylsää.

on alkanut muakin jo rasittaa selitellä itkevälle lapselle miksei sitä ylipäätään haluta leikkimään hakea, vaikka erään luona on niin kivaa, ja eräästä pidetään kovin. joko pitää olla pitävä päivä tiedossa ja seuraava suunnitteilla, tai annettava lapsen unohtaa jos ei mielenkiintoa pikkuihmiseen tarpeeksi ole.

piste. saatana.

paskaa varmaan tulee maililla takasinpäin, mutta onneksi tietokoneessani on delete-nappula.


paskaa sai niskaansa aamulla myös autoilija, joka pentujeni takaa yritti kaahata suojatielle. pomppasin sen eteen niin että sen oli pysähdyttävä,  ja artikuloin niin selvästi kuin mahdollista, ettei jäis audikuskilta viesti saamatta: "vitun kusipää urpo. täällä on liukasta. aja vaan päälle niin tapan sut."


noh, tästä voi alottaa hyvän päivän kun on palaute oikeisiin osotteisiin jaettu.

kiitos. ja ilosta päivää teille muille!