tulis joulukuu

jumankekkuli. tää on ollut maailman pisin marraskuu.
hitto että tuota kuraa ja muuta kakkaa piisaa päivästä toiseen.

mä siis herään viideltä. lenkitän koirat.
keitän kahvit, herätän ja puen papanat.
vien ne päiväkotiin. junailen ja kävelen (lue:juoksen) töihin.
teen töitä 8h, joista omani yrin pykää kuudessa, muiden rästeihin jää kaksi.
kävelen (lue: juoksen) junalle. junailen.
kävelen (lue: juoksen) päiväkodille.

otan mukulat.
hyvässä lykyssä tulen kotiin jossa koirat on viety ja ruoka tehty.
huonossa lykyssä lenkitän koirat ja teen sen ruoan.

siistin mukuloiden vaatteet, imuroin lattiat, pesen pyykkiä.
pelaan ehkä kierroksen unoa, pesen lapset, luen iltasadut, laulan ja suukottelen.

ja lenkitän koirat vielä kerran.

sen jälkeen voimat riittää voileivän nielaisuun ja pikaiseen kuumaan suihkuun (=omaa aikaa, omg!)
sitten pyörryn sänkyyn.
herätäkseni aamulla taas viideltä.

oh joy!
tämäpä se on elämää, tämä ruuhkavuodet. 

punttikorttiani on kerran käytetty.
en vaan jaksa enkä pysty sinne taipumaan.
saatikka elokuviin tai kenellekään kylään.
mutta,
kiitos kaikenkokoisille rakkauksilleni. mä vähän vielä jaksan.
söpösiä suukkoja, pehmosia pörröpäitä, terapeuttisia iltapuheluita.

kyllä tää tästä.
tulis nyt joulukuu. jouluvalot. joulusuklaat. glögi. kynttilät.
(lataamis- ja lagaamisaikaahan tässä on turha haaveilla, mähän päivystän jouluna. voi persaus.)
...mutta se suklaa. ja glögi. ja jouluvalot.