joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea.
suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
torstai 15. marraskuuta 2012
iloa
kiljuin tänään riemusta.
yhden kerran.
meinaan kun huomasin että sipulin päässä vihertää!
kyllä mutsi aina tietää. sieltä se valkoinen amaryllis kohta kohoaa, eikä muru voi pottuilla mulle.
ei ole turha sipuli tuo.
ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti