no niin.
ruttu kyseli tänään että koska me aikuiset mennään naimisiin.
vähän siinä vitsailtiin ja hassuteltiin asialla, ja meinasin lipsauttaa että se on sit kiva kun mami voi adoptoida teidät virallisesti.
onneks pidin suuni kiinni.
siis miten selitän lapsille, jotka pitää mamia omana vanhempanaan, että se ei "oikeesti" vielä olekaan, että sit myöhemmin se voi ne kyllä adoptoida? että sit ne on sen lapsia. kun ne on sitä jo nyt.
häh?
siis sit tänne tulee jotaki sossuja kotikäynnille, kyselemään mitä?
haastattelemaan meitä? ai lapsiakin? että "tahdotteko ottaa tämän henkilön, joka on jo äiti, niin äidiksenne?"
vaikka itse vilpittömästi iloitsen perheen sisäisen adoption mahdollisuudesta, niin nyt sekin asia tuntuu ihan typerältä. vaikka itse tekis mieli sitten juhlistaakin asiaa, nii hittojako sitä tuulettelemaan itsestäänselviötä? ja lapsille tämä valtavan tärkeä asia pitää esittää vaan "tylsinä paperihommina". niinkö?
onko jollain mahd. kokemuksia asiasta?
miten sä tän esittäisit?
häh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti