siis näin käy tuskin ikinä, mutta joku raja se on munkin kupissa.
olin sopinut yhden tutun kanssa että ostan siltä lasten ulkoiluhousut. summaksi sovittiin 5e. lupasin laittaa rahat tilille, kun saadaan noutopäivä sovittua.
no, koska tyyppi asuu toisessa päässä cityä, enkä sinne arkena jouda, lupasi ystäväni hakea housut joskus ohikulkumatkallaan.
ollaan sorvailtu treffejä tässä pari viikkoa, kunnes aloin saada kitkerää mailia maksamisesta ja noutamatta jääneistä housuista.
lupasin maksella ruokiksella, ja että ystäväni noutaa housut illalla.
noh. kävipä töissä sitten niin, että aikataulu pissi, ja ehdin maksaa vasta 2h myöhemmin kuin oli puhe. mutta maksoin.
sain niin kitkeriä viestejä siitä kuinka myyjä on ollut joustava ja hyväuskoinen ja plaaplaa. että pahoittelin aiheuttamaani vaivaa, ja sanoin että voi pitää maksun korvauksena siitä että olen ollut niin saamaton.
koska faktahan on, etten ole housuja juurikaan ajatellut, koska autokaupat, koska kiukuttelevat kakarat, koska kiire töissä ja plaaplaa. ei ole ollut tarkoitus kenenkään kaappitilaa viedä ja jättää ketään kuolemaan nälkään vitosen tähden, varsinkin kun on kyse tutusta jolla on mun puhelinnumero jopa, johon saa soittaa jos kaapissa lojuvat maksamattomat housut niin ahdistaa. (ja tätä viim. kappaletta en edes tuonut julki, mietin vaan pahassa omassa päässäni.)
noh. on kuulemma käsittämätöntä että voin moittia ihmistä ja lähettää asiattomia viestejä kun itse olen niin huono ihminen.
täh?
onko päässä vai ymmärryksessä vikaa?
eipä siinä. mitä sitä nyt rahakipeillä psykoilla fb-ystävillä tekeekään. maksettu maksu, pahoittelut ja hyvän kevään jatkot hoidettu. pöpi kaverilistalta ja puhelimesta deletoitu. hittojako noita...
hmh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti