suunnattomasti v***ttaa.

mä istun tässä koneella kauniina lauantai aamuna siksvarten, että poikani on "mielenterveysongelmainen sekopää".*
mä olin just pääsemässä kukkakauppaan ostamaan puutarhamultaa ja yrttejä, kun se flippas niin täysillä, että kaiken kasvatuksen nimissä mun oli jäätävä sen kanssa himaan.

meinas itku ihan iteltäki tulla kun niin paljon ottaa kupoliin.
mutta joku raja se pitää olla raivoamisella ja sekoilulla. en tod. lähde pilaamaan muidenkin lauantaiaamua kukkakauppaan ulisevan/raivoavan apinan kanssa. enkä omaa aamuani. mielummin kärisen tässä.

ja mistä tää lähti? no hän halus aurinkolasit-eihalunnut-halusi. ja veti niin sekopäiset raivokohtaukset kirkumisineen ja seinillesinkoilemisineen, että ei. emme voineet lähtä minneen.

nyt tuo kupeideni hedelmä huutaa yläkerrassa** täyttä kurkkua "mä haluan kukkakauppaan! mä haluan kukkakauppaan! mä haluan kukkakauppaan!" että multa pian lähtee järki. yritän tässä vakuutella itselleni että ihan normiuhmaahan tuo on, mutta uskoni tähän on koetuksella.

no mä vaan tässä selailen blogeja, ja lasken sataan.
ja tuhanteen. ***

* sori, ei ollut sopivampaa ilmaisua. kerrassaan. 
** ei huomiota huonosta käytöksestä on linja. omassa huoneessa saa huutaa on linja myös. asioista puhutaan kun on rauhotuttu on linja. lisärangaistuksia ei tule, koska kukkakaupan väliinjääminen on ihan tarpeeksi. ainakin huudosta päätellen. annamunkaikkikestää.annamunkaikkikestää.annamunkaikkikestää.
*** 30 min se "vaan" huuti. huoh.