olin eilen vanhempainillassa.
siellä muistutettiin että tytöille varsinkin (!) pitää pukea lämpimästi, kun aamut on aika kylmiä ulkona leikkiessä. nii paitsi sille yhdelle. joka on jatkuvasti hiki päässä kaikesta riekkumisesta.
- ai kenen tyttö se semmoi on? *
ja tätit kertoi että päiväkodissa on nii hauskoja tekemisiä, ja lapsilla hauskoja juttuja. että kun puhuttiin kivoista tekemisistä niin yks ilmotti että kaikista kivintä elämässä on syöminen. että vois koko ajan syödä.
- ai kenen lapsi se semmoi on?
repeilin.
ja niin repeili muutkin.
tänään kun hain tyypit päiväkodista, täti sanoi että ruttu on saanut vähän hittiä mailasta. toinen poski on aivan sininen. että juu. ei yllättänyt. (sehän on vasta telonnu päänsä neljästi, halkonu hampaan ja tippunu niskalleen kun teki volttia kiipeilytelineessä. että juu... ne alkuun epäili että se on vähän kömpelö, mutta tuli siihen tulokseen ettei olekaan. vähän vaan vauhdikas.)
*mä oon toivonut ettei sen riekkumisia kovin käydä rajoittamaan. (siis kohtuuden rajoissa.) en tosiaan halua mitään "tytöt on hiljaa ja nyplää pitsiä"-tyyppistä sukupuolirajoitteista kasvatusta tuolle villikolle. riekkukoon kundien kanssa niinkun lystää jos se on sen luonto. korjataan dämitsit sit kotona. laitetaan jääpussia komeimpiin kuhmuihin ja sillai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti