yhtäkkiä tajusin että mulla onkin haaveita.
tai jotakin mitä tulevaisuudelta odottaa.
häitä en nyt mieti. ne on tullakseen jos tulee. alkusuunnittelut kerran tehtyäni, ja homman kustua yhteiskunnallisista syistä, en pistä tikkua ristiin ennenkuin päivä on päätetty ja systeemit varattu.
muru kielti mua hiplaamasta vauvanvaatteita kaupassa. sanoin että voin hyvinkin hiplata, koska lapsiluku tuntuu täytetyltä.
mistään matkustelusta en kovin haaveile. kiva päästä murun kanssa kaksin kuhertelemaan kolmenviikon päästä, mutta me matkustellaan sit kun sattuu varoja olemaan, turha mistään karibiasta tässä haaveilla.
noh, jäähän mulle ammatilliset haaveet.
mulle tarjottiin mahdollisuutta suuntautua kivun arviointiin ja hallintaan. tartunko siihen? ja otan asiantuntijuus- ja vetovastuun siitä? hieman kiinnostais. toisaalta psykiatrian ja geriatrian opinnot himottais kanssa. en vaan just nyt jaksais kaiken arjen ja murun opiskelustressin päälle käydä rakentaan omaa opiskeluhelvettiä. varsinkaan kun mulla on tämä keskittymishäiriö, joka tekee opiskelusta haasteellisempaa kun se muille ehkä on. mutta joskus, oi joskus, joku laajempi kokonaisuus ja asiantuntijahommia, ehkä. on meinaan fakta myös se, että tällä kropalla ei viidenkympin jälkeen näitä nykyisiä hommia tehdä. tiedän.
ja sit on vielä se mökkiasia.
oon valjastanut anopin haistelemaan mulle tonttia. sieltä sen läheltä. olis kaikille helppoa ja kivaa jos meillä olis siellä mökki. tontit on kohtuuhintaisia, ja aletaan sitten pikkuhiljaa siirrellä ja rempata sinne tontille vanhaa hirsikehikkoa. mutta ei vielä, ei. murun opintojen jälkeen, mä satsaan itseeni. eli mökkiin.
joo. saahan sitä haaveksia. ja sepä onkin aikas kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti