kävin natiaisten varhaiskasvatuskeskusteluissa.
rutun eskariope kertoi että ruttu on tosi vilpitön ja avoin, ja menee herkästi sen syliin. sanoin ettei se todellakaan ole avoin, vaan täti voi ihan poimia propsit omaan taskuun, koska tyttö on toisinaan lähes autisti sosiaalisissa tilanteissa. * kouluvalmiudet tytöllä täysin on. ainoana haasteena eskarissa on antaa tarpeeksi mielenkiintoisia tehtäviä, että into oppimiseen pysyy siellä yllä.
yllättikö minua? ei. tuo tyttö on niin tiedonhaluinen ja älykäs, että sen kanssa tulen varmasti tuntemaan itseni joskus aika uunoksi. elämyksellisyyttä, kuvataiteilua, liikuntaelämyksiä ja musiikkia lapsen eskarivuoteen toivon. huonoista tunteista puhuminen olis musta kanssa hyvä. joskus negatiivisia tunteita saa rutusta kiskomalla kiskoa. sehän jättää kurjuudet sanomatta, ja reagoi vastoinkäymisiin ja harmeihin vatsakivulla. eskariope kysyi miten ruutu reagoi ristitriitatilanteisiin. täh? tajusin ettei sen kanssa juurikaan mitään ristiriitoja nykyisin ole. ...kerrassaan kummallista...
bambamilla menee tarhassa hyvin. se on iloinen ja reipas, vekkuli mies siellä. kerroin että kotona se on usein tyytymätön ja helposti turhautuva natisija, mutta siitä näy jälkeäkään päiväkodissa. omaa tahtoa näkyy sielläkin, mutta kohtuullisuuden rajoissa. luontokasvatus ja metsäretket on niiden juttu päiväkodissa. kuulostaa hienolta! bamilta puuttuu kaikki aggressiiviset leikit, ja toivonkin että asia pysyy semmoisella tolalla. yks poika ohijuostessaan yks aamu huvikseen vaan löi bamia, ja semmosta touhua mä en vaan hyväksy.
suvaitsevuutta toivon. isättömyydestä saa puhua. emme ole musta mitenkään erityisiä hyvässä eikä pahassa. lapsiperhe mikä lapsiperhe. jossa on kaks äitiä.
mä oon äärettömän onnellinen siitä, että ne viihtyy päiväkodissa, koska se on vaan fakta että niiden pitää siellä käydä. asiat siellä hoidetaan niin hyvin, että lapset ei ole rasittuneita päiväkotipäivien jälkeen. ja ne menee mielellään sinne joka aamu. ne tykkää kun on kavereita, ja mielenkiintosta tekemistä. aikuiset siellä on avoimia, mukavia ja motivoituneita. tuntuu ettei paremmin asiat vois nyt olla.
* viimeksi futiksessa meni niin lukkoon ettei kyennyt tekemään muuta kun itkemään. jouduttiin lähtemään treenamatta pois. siis miltei kuusivuotias lapsi. siis kun hän ei tuntenut valmentajaa. hoh hoijaa. huoh. plääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti