materialisti minussa

materialisti minussa nosti päätään kun muru uuden auton pihalle ajoi.
on se nätti. ja ihana.
ja just meille sopivan tyylikäs. mutta tilava perheauto kumminkin.
ja parkkipaikkanaapurikin tuli viereen huokaileen kuinka meillä voikaan olla varaa ihan uuteen ja noin hienoon ja nättiin autoon. (kyl me sit rehellisyyden nimissä palautettiin se maan pinnalle. käytetty u see.) 
mut niinkun jo taisin sanoa.
on se nätti. ja hieno.
(pitääkö tää ihan kuvan kanssa teille todistaa?) 

ilonen olen toki myös siitä, ettei tarvi enää pelätä koska kässäri taas pomppaa paikaltaan, koska jarrupalat taas pitää vaihtaa, leviääkö moottori nyt kerrassaan, että paljonko kosla yhtäkkiä haukkaa rahaa ja onko varaa ees tankata.

tänään vielä koiraverkkokauppaan, ja kuramattokauppaan,
ja vot! sitten ajellaan.
jonnekin.

fjeltsu

loppuelämäni reppu saapui joulupaketissa.
joskus kannattaa sanoa mitä haluaa.

siinä hän on!
eikö olekin aivan valtavan ihana?
mun.
oma.